Kiikkustuolissa kerron 2050-luvun lapsille, että silloin kun minä olin kolmekymppinen, leffat jaeltiin sillä tavalla, että painettiin jossain kaukana poissa muovisia levyjä ja niitä läheteltiin ympäriinsä, ja haluamansa leffan näki vasta monta päivää sen jälkeen, kun sen oli tilannut.

Luultavasti lapset nauravat minulle ja ihmettelevät, miksi ihmeessä niin tehdään, olihan kaikki tarvittava teknologia jo olemassa, Internetit about joka kodissa ja niin edelleen. Luulisi, että olisi kallista lähetellä muovinpaloja ympäriinsä ja makuuttaa niitä varastoissa.

Miksei elokuvia myydä siinä samassa muodossa kuin niitä piratisoidaankin? Kysyntää ainakin näyttäisi olevan. Musiikin puolella siirtyminen kopiosuojaamattomaan kauppaan on jo tapahtunut, kun huomattiin, että kopiosuojaukset vain vähentävät asiakkaiden maksuhalukkuutta, eivätkä ne vaikuta mitenkään laittomaan verkkolevitykseen. Sinänsä hassua olikin myydä kivijalkakaupassa suojaamatonta kamaa ja samaan aikaan todeta, ettei verkossa mitenkään missään tapauksessa voisi myydä suojaamatonta musiikkia.

Kun musiikkijakelussa pitkään taisteltiin tuulimyllyjä vastaan, opetettiin samalla asiakkaille, että laiton vaihtoehto on toimivampi ja helpompi kuin laillinen vaihtoehto. Nyt kun lopulta on alettu myydä musiikkia siinä muodossa kuin käyttäjät haluavat, on ehditty jo paljon porukkaa opettaa laittomaan vaihtoehtoon.

Miksi ihmeessä elokuvajakelijat nyt ampuvat omaan jalkaansa ja eivät halua myydä elokuvia esim. DivX- tai H.264-muodoissa? Rapakon tuolla puolen sentään iTunesista saa muutamien studioiden elokuvia iTunes- ja iPod-yhteensopivana ja Amazonista jossain muodossa, jota ei saa vahingossakaan poltettua DVD:lle ja joka tarvitsee jonkun spesiaalisoftan.

Antakaa tarjolle pinkka leffoja kympin per laaki jossain korkealaatuisessa muodossa, jonka voi polttaa myös DVD:lle halutessaan, niin alan ostaa. Olen jo kyllästynyt juoksemaan videovuokraamoon ja takaisin.

Teknologia on valmiina. Kysyntä on valmiina. Missä ovat leffat?

Artikkeli postattu myös Loistavaan.