Kunnianosoituksena Lehti-julkaisulle lähestyn Foo Fightersin In Your Honour -levyn arvostelua Lehden hengessä.
(HELSINKI/PUNAVIININ ÄÄRI) Foo Fightersin tekemällä tuplalevyllä on yksi levyllinen ripeää räimettä ja yksi levyllinen rauhallisia akustisia biisejä. Levystä jää kontrasti puuttumaan ja molemmat levyt ovat vähemmän kuin osiensa summa, täydennetään tähän kliseekiintiön täyttämiseksi.
”Eipä olisi ikinä jumaliste arvannut”, arvioi Roklinnun haastattelema Juni Juli. ”Luulisi, että kontrastia tulee ihan helvetisti, kun biisit laitetaan luokittelujärjestyksessä levylle. Lisäksi säpsähdin viime talvena tullutta lumisadetta, kun olin autolla liikkeellä ja lähetin iltapäivälehdille tiedon hämmästyksestäni.”
”Tällainen kaksijakoinen levyn jaottelu tekee levystä vähän tällaisen kaksijakoisen”, kertoo sillan alta tavoitettu rokasiantuntija Aimo Jyräys-Cobain-Verse-Chorus-Verse. ”Kun nämä on jaoteltu tälleen kahtia, niin tämä on vähän niin kuin silleen kaksi juttua, eikä yksi”, hän jatkaa ja lyö haastattelijaa kahdella CMX:n kokoelman kannella. ”Älä saatana”, toteaa haltioissaan mylvivä yleisö.
”Mä tunnen tämän Grohlin jätkän, oltiin 1992 dokaamassa yhdessä Los Angelesissa usein Sunsetin klubeissa”, täydentää rokheeboja liehittelevä soitto- ja kirjoitustaidoton rokjournalisti, jolta ei kysytty mitään.
Roklintu takaa silti, että biisit ovat hyviä. Koska Roklintu takaa, se on vähän niin kuin meidän ansiotamme, että olkaapa kiitollisia, kiittämättömät. Mylvikää keskenänne Legolasissanne ja pitäkää tunkkinne.
Roklintu 
This goes to eleven! (katselin juuri Spinal Tap-dvd:n bonuksia)
In your honoria en ole vielä ehtinyt kuuntelemaan tarpeeksi, mutta mitään riemunkiljaisuja ei ole tähän mennessä mielessäni kuulunut.
TykkääTykkää
This goes to eleven! (katselin juuri Spinal Tap-dvd:n bonuksia)In your honoria en ole vielä ehtinyt kuuntelemaan tarpeeksi, mutta mitään riemunkiljaisuja ei ole tähän mennessä mielessäni kuulunut.
TykkääTykkää