Tiivistelmä Provinssin bändifiiliksistä

Perjantai:

* Stam1na saarilavalla – Festareiden parhaita metalliesityksiä. Peittoaa saman genren ulkomaanpellet helposti. Parhaat tukanheiluttelut. Onneksi olkoon 10-vuotisen uran johdosta.
* Regina rytmiteltassa – Ihana. Aivan ihana.
* Kuolleet Intiaanit rytmiteltassa
* Alice in Chains päälavalla

Lauantai:

* Komedia Vulgaria zanzibarissa – Varsin lupaava nuori bändi. Hyvä yhteishenki. Näistä kuullaan vielä.
* John Cale saarilavalla – Konkari tuli, näytti ja voitti. Varmasti parempi kuin Coheed & Cambria olisi ollut.
* Risto zanzibarissa – Lauantain parhaimmistoa! Mahtavia tarinoita. Pupu Tupuna!
* Strapping Young Lad saarilavalla – Rumpalille pisteet konekiväärimäisestä tuplabasarin hallinnasta. Muuten melkoisen ala-arvoista rapaa.
* Diablo isoossa teltassa – Ei lähellekään niin hyvä kuin Stam1na, mutta parempi kuin ulkomaiden metallipellet.
* Don Johnson Big Band isoossa teltassa – Olen nähnyt DJBB:n viimeksi ekan levyn ilmestymisen aikoihin, jolloin esiintyminen oli ”mies ja sämpleri” -osastoa. Tämä oli jotain aivan muuta: nyt lavalla todellakin on nimensä mukainen Big Band. Tommy Lindgrenillä on uskomaton lavakarisma ja muutenkin homma toimii.
* The Valkyrians rytmiteltassa – Ska-tanssit on hyvä päätös päivälle.

Sunnuntai:

* Von Hertzen Bros isoossa teltassa
* Agents & Jorma Kääriäinen päälavalla – Anniskelualueelta auringonpaisteessa koettuna tämä oli ihan kiva piristysruiske ja näytti vetoavan hyvin vanhempaan kävijäkuntaan. Esa Pulliainen on melkoinen kepittäjä.
* Gnarls Barkley isoossa teltassa – Erinomaista! 13-jäseninen livekokoonpano sai aikaan tosi suuren soundin. GB on varsin hieno crossover-konsepti. Bonuspisteet vielä siitä, että Cee-Lo kierteli keikan jälkeen juttelemassa ihmisille eri puolilla festarialuetta kuin tavallinen festarivieras konsanaan.
* Soulfly päälavalla – Olihan se ihan kiva kuulla Roots Bloody Roots livenä, mutta jotenkin innovaatioköyhää yhden sävellajin metallipaskaa muuten.
* M.A. Numminen & Dj Sane rytmiteltassa – Mauri Antero toimii aina, vaikka tällä tavoin elektronisena. Yleisössä ollut ”jenkka hevosen puhdistamisesta” -urpo olisi saanut pitää turpansa kiinni.
* In Flames päälavalla – Keikan parasta antia oli jänisasuisen festarivieraan nostaminen lavalle. Muuten tämä bändi ei herättänyt minussa mitään innostusta, joten lähdin kesken keikkaa kotiin valmistautumaan jatkoklubia varten.

Jatkoklubi:

* The Evilsons – En ollut koskaan kuullutkaan tästä bändistä, mutta aika mukava ska-henkinen meininki näillä oli.
* The Others aka 22pp – Gruuvaavaa touhua! Pisti mun tanssijalan liikkeelle. Ostan levyn.

Yhteenveto festivaalista

Aivan ässä meininki. Loistosää, hyviä esiintyjiä, hyvää porukkaa. Parhaiten järjestetty festivaali Suomessa.

VHB @ Provinssirock 18.6.2006

Provinssisunnuntain ensimmäinen esiintyjä Isoossa Teltassa oli Von Hertzen Brothers. En ole aiemmin nähnyt tätä bändiä livenä, joten odotin mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Ja tulihan sitä, mahtavaa progevääntöä.

Bändissä tiivistyy oivalla tavalla Josh Hommen monessa yhteydessä toistama slogan ”rock should be heavy enough for the boys and sweet enough for the girls”. Bändin melodiat ovat kuin suoraan tarttuvien poprallien oppikirjasta ja biisien rakenteet monimutkaisten progemaailmojen syövereistä. Siinä on myös jotain mukavan sympaattista, että bändi koostuu kolmesta veljeksestä. Perheyhteys toimii.

Bändin rumpalina toiminut pöytärummutuksen suomenmestari Mikko Kaakkuriniemi soitti aivan uskomattoman tyylikkäästi ja teknisesti. VHB-kokoonpano ei ole yhtään kärsinyt siitä, että albumilla soittanut Kingston Wall -virtuoosi Sami Kuoppamäki ei muiden kiiruidensa vuoksi voi toimia yhtyeen keikkarumpalina. Enpä muista aikoihin, jos koskaan, kuulleeni näin vaikuttavan kuuloista liverummuttelua, kuin mitä Kaakkuriniemi ilmoille taikoi.

Keikka alkoi Approach-levyn kappalelistan mukaisesti Disciple Of The Sunilla ja jatkui Let Thy Will Be Donella. Keikan aikana kuultiin biisejä veljeskolmikon ensimmäiseltäkin levyltä, mutta pääpaino oli uuden levyn materiaalissa. Encorena bändi esitti varttituntisen version Kiss A Wishistä.

Esityksen jälkeen oli sellainen elokuvamaisen vaikuttunut tunnelma, että me olimme siellä ja me koimme yhdessä jotain ainutlaatuista. Loistavaa! Hyvä jätkät!

VHB Youtubessa: Kiss A Wish. Let Thy Will Be Done.
VHB Myspacessa.

Iggy Pop & Stooges Saunassa

Iggy ja pojat päräyttävät menemään Sauna Open Air:ssa, jossa näyttää olleen erittäin hyvä meininki. Toisessa pätkistä näkyy yleisön joukossa menosta diggailevan mm. Kauko Röyhkä ja (ainakin) yksi maamme eturivin rockjournalisteista.

Iggy Pop & The Stooges videot No Fun ja I Wanna Be Your Dog sekä Twisted Sister We’re Not Gonna Take It voit katsoa tämän artikkelin lopusta.

Hieman ehkä potuttaa että jäi väliin, mutta kaikkea ei voi aina saada.

Lisää videoita Sauna Open Airista YouTubessa, muun muossa Twisted Sister, Slayer, Stam1na, Lordi, Cradle Of Filth, Turmion Kätilöt, W.A.S.P. ja Roctum.
Jatka lukemista ”Iggy Pop & Stooges Saunassa”

Alice In Chains vakuutti perusvarmoin ottein

Alice In Chains vuosimallia 2006 toimii vankasti. Laulaja William Duvallilla vahvistettu AIC-kolmikko esitti varmaotteisen keikan, jonka aikana kuultiin kaikki olennaiset alicebiisit. Keikka alkoi Sludge Factoryllä ja päättyi Would?:iin. Matkan varrella soi mm. Them Bones, Dam That River, Man In The Box, Angry Chair ja Rooster. Keikasta kokonaisuutena jäi sellainen kuva, että bändi heittää nyt kaikki klassikot perusvarmasti todistaakseen, että kyllä täältä vielä pesee. Erityisiä yllätyksiä settiin ei sisältynyt.

Bändin edesmennyt laulaja Layne Staley tuli mieleen useammankin kappaleen aikana. Esimerkiksi Junkheadin kertosäkeistö ”what’s my drug of choice / what have you got / I don’t go broke / and I do it a lot” palautti mieleen herra Staleyn päihteisen elämäntavan, joka lopulta ajoi miehen kuolemaan.

William Duvall suoriutui pestistään varsin hyvin. Hänen äänensä on erilainen kuin Layne Staleyllä, mutta tuskin ideana on ollutkaan luoda täydellistä Layne Staley -imitaatiota. Tärkeintä on, että laulaja sopii kokonaisuuteen omalla tavallaan.

Jerry Cantrell sanoi keikan päätteeksi, että ”It won’t take us another 14 years to get back in Finland”. Alice In Chains, tervetuloa uudelleen.

Kuolleet Intiaanit, jestas!

Hyvänen aika sentään, että Kuolleet Intiaanit on vedossa. Provinssiperjantain keikka oli aivan täyttä murhaa alusta loppuun. Keikalla kuultiin jo tuttujen inkkariklassikoiden ohella 4D-EP:ltä ykkös- ja kakkosbiisi, ja jopa pari aivan ennenkuulematonta kipaletta (joista toisen nimi saattoi olla ”Oma koira”). Kokoonpano oli kahdeksanhenkinen: perusinkkarien lisäksi lavalla hääri toinen rumpali, urkuri ja kaksi puhaltajaa. Bändi oli kehittänyt lavaperformanssiaan entistä korkeammalle tasolle. Esitykselle ei löydy oikein mitään vertailukohtaa kotimaisista musiikkipiireistä. Tämä oli jotain aivan omaa luokkaansa. Hiton kova bändi. Jestas!