Chris Cornell ja Timbaland yhteistyössä

Chris Cornell ja Timbaland (kaikista maailman tuottajista…) ovat tehneet yhdessä biisin, nimeltään ”Long Gone”. Maistiaisia tuolta tai tuolta.

Mitäs tähän nyt sitten sanoisi. Rauha Soundgardenin muistolle.

(Via Unikissa).

TheGround.com: ”Suojaukset tulevat katoamaan digitaalisesta latauskaupasta Suomessakin, kysymys on vain aikataulusta.”

TheGround.comin Antti Peisa oli Roklinnun haastattelussa uunituoreen musiikkikaupan tiimoilta.

Roklintu: Haluan onnitella ensimmäisestä DRM:ttömästä suuriakin levy-yhtiöitä
kiinnostaneesta suomalaisesta levykaupasta. Miksi isot levy-yhtiöt
lähtivät tähän mukaan nyt, mutta eivät aiemmin? Roklinnun aikaisemman
uutisoinnin mukaan
ainakin Suomen EMI on julkisesti sanonut pyrkivänsä
eroon DRM:stä.

Antti Peisa, TheGround.com: Kiitos kovasti. EMIn kanssa neuvotteluissa ei ollut missään vaiheessa epäselvää, etteivätkö he olisi asiasta innoissaan. Lähinnä väänsimme kättä, minkälaisia ennakoita me maksamme levy-yhtiön suuntaan. Välillä summat vaikuttivat täysin mahdottomilta, mutta lopulta pääsimme molemmille sopivaan lopputulokseen. Suomen EMIssä meidän palvelusta oltiin (ja toivottavasti ollaan vieläkin) aidosti innoissaan – tilanne heidän kannaltaan on ehkä ollut turhauttava. Olisi mahdollisuus myydä ainoana MP3:sta ja saada muihin etumatkaa, mutta ei ole oikein kauppapaikkaa missä sitä tarjota.

Monet isot levy-yhtiöt empivät vielä. Millainen vastaanotto TheGroundilla on ollut niissä isoissa levy-yhtiöissä, jotka eivät ole nyt lanseerausvaiheessa mukana?

Kyllä me ollaan palvelua käyty esittelemässä ja kaikki levy-yhtiöt ovat pitäneet näkemästään. Meillähän jonkinlaiset sopimukset on muidenkin isojen levy-yhtiöiden kanssa, sillä suunnitelmissa ja työn alla on myös kuukausimaksullinen streamauspalvelu. MP3:n kohdalla ongelma vain on, että mitään ei tapahdu ennen kuin pääkonttorista tulee linjauksia, että MP3-projekteihin saa lähteä Suomessakin mukaan. Sen verran kuitenkin tiedän kertoa, että ainakin kaksi isoa ovat lähempänä MP3:n tarjoamista myös Suomessa. Ilmeisesti kokemukset USA:n markkinoilta ovat olleet rohkaisevia.

Lanseerausuutisoinnissa puhuitte mahdollisuudesta myydä myös häviöttömiä formaatteja. Mikä on esteenä ensimmäisessä vaiheessa FLACien ja vastaavien myynnille?

Sopimukset ja aikataulut. Prioriteettinä oli kuitenkin saada MP3-tarjolle, sille se on massoille se formaatti missä musiikkia kulutetaan ja halutaan. Tietylle ryhmälle häviöttömät formaatit ovat tärkeitä, ja meillä on kyllä vahva suunnitelma tarjota heille sitä.

Minkä verran häviöttömille formaateille on kysyntää aiempien Levyviraston kokeiluiden perusteella?

Ismo Alankoa möimme FLACina todella paljon. Sen perusteella on kuitenkin vaikea tehdä isompia johtopäätöksiä, sillä tästä kokeilusta mainittiin ihan Helsingin Sanomia myöten.

Roklinnussa on voimakkaasti kritisoitu kuluttajakokemuksen karuutta DRM-formaattien kanssa. DRM pitää k??yttäjän ostamaa musiikkia panttivankina ja ei välttämättä ole yhteensopiva tulevaisuuden musiikkisoittimien kanssa – tai edes nykyisten (iPod vs. WMA-laitteet). Mikä on TheGroundin näkemys?

Laittomasti lataamalla Suomessa on saanut musiikkia ilman rajoituksia, kun he jotka musiikkitiedostoista ovat olleet halukkaita maksamaan, ovat joutuneet tyytymään huonosti toimiviin DRM-suojattuihin tiedostoihin. Huono ja kestämätön yhtälö siis. Ja kaikkihan tietävät, ettei noilla suojauksilla ole mitään virkaa, koska CD:t myydään samaan aikaan ilman suojauksia (ja näissäkin kokeiltiin suojauksia, huonosti kävi).

Suojaukset tulevat katoamaan digitaalisesta latauskaupasta Suomessakin, kysymys on vain aikataulusta. Itse toivon, että saamme lisää isoja levy-yhtiöitä palveluumme vielä tämän vuoden puolella. Neuvottelut ovat tosin vielä kesken, joten ei siitä sen enempää.

Mikäli artisti tai levy-yhtiö vaatii DRM-pohjaista ratkaisua tai ei suostu lainkaan myymään TheGroundissa, myydäänkö TheGroundissa DRM-versioita tulevaisuudessa?

Vaikea kysymys. Tahtoisin todella vastata, että ei, mutta jos kehitys jää junnaamaan vielä vuosiksi Suomessakin, niin sitten meillä on kaksi vaihtoehtoa – joko myydä pientä kataloogia DRM-vapaana, tai sitten mennä mukaan siihen leikkiin.

Toki on kuluttamisen muotoja, joissa DRM on perusteltu, kuten jo aiemmin mainitsemani kuukausimaksullinen streamauspalvelu. Siinä DRM tulee olemaan, sillä tiedostoja saa ainoastaan kuunnella, ei ladata eikä siirtää ilman erillistä korvausta.

Mainitsitte myös mahdollisuuden artistien kappaleiden suoramyyntiin. Onko lanseerauksessa jo mukana artisteja, jotka myyvät ohi muiden kanavien?

On, ja näitä on satoja. Nämä tulevat suoraan edellisestä verkkopalvelustamme, Levyvirasto.netistä, joka pääsi lepoon eilen. RIP.

Entä elokuvat, musiikkivideot ja TV-sarjat? Voisitko nähdä TheGroundin kauppaamassa niitä?

Aika näyttää. Olemme pieni firma, ja alkuun fokus on vahvasti musiikissa. Musiikkivideoiden myyntiin levy-yhtiöt itse tuntuvat kovasti uskovan, mutta oma näkemykseni on toinen. Niitä kulutetaan hieman eri tavalla, ja ne on aina saatu ilmaiseksi, osana bändin promootiota.

Onko TheGroundilla aikomus laajentua kansainväliseksi?

On.

Millaista palautetta käyttäjiltä on tullut tähän mennessä?

Erittäin positiivista. Afterdawn ehti saitin jo arvostelemaan, ja mieltä lämmitäväähän sitä oli lueskella: http://fin.afterdawn.com/uutiset/arkisto/14895.cfm

Roklintu toivottaa onnea TheGround.comille. Daavidin ja Goljatin matsissa olemme Daavidin puolella.

Kid Rock: Varastakaa kaikki

Kid Rock kouluttaa logiikassa ja ohjeistaa nuorisoa varastamaan kaiken haluamansa, koska isot yhtiöt ja artistit ovat rikkaita.

Vaikuttaa siltä, että tämä ei oikeasti ole sarkasmia. Jos on, Kid Rock on huono siinäkin.

Koska öljy-yhtiöt ovat rikkaita, on Kid Rockin mielestä ihan OK varastaa paikalliselta huoltoasemayrittäjältä.

Anton Corbijn -näyttely Tennispalatsissa

Kävin reilu viikko sitten Tennispalatsissa katsomassa valokuvaaja Anton Corbijnin näyttelyn.

Näyttely esittelee neljä eri otsikoiden alle kerättyä sarjaa. Suosikkini sarjoista oli muusikoihin keskittynyt Famouz, jonka kuvat on otettu 1970- ja 1980-luvuilla. Mustavalkoiset kuvat ovat täynnä tunnelmaa, oivalluksia ja herkkyyttä. A. somebody -sarjassa Corbijn on kuvannut itsensä esittämässä kuuluisia muusikoita. Fyysinen yhdennäköisyys esikuvien kanssa jää tarkassa tarkastelussa sivuseikaksi, mutta sitäkin enemmän kuvissa on oikeaa tunnelmaa.

Valokuvia oli sopiva määrä ja kaikki jaksoi katsoa läpi kyllästymättä. Itse katselen mielellään kuvia vaihtelevilta etäisyyksiltä. Näyttelytila tuntuikin paikoin ahtaalta kun nurkkaan oli laitettu lähekkäin kaksi kuvaa. Ostin näyttelyyn liittyvän kirjan, jossa ei valitettavasti ollut muutamaa suosikkikuvaani.

Anton Corbijn -näyttelykirja

YLE Teema esitti viime perjantaina dokumentin Corbijnista, mutta Iron Maidenin keikan takia se jäi valitettavasti näkemättä. Onneksi ohjelma uusitaan la 26.7. klo 21.

Iron Maiden Olympiastadionilla 18.7.

Iron Maiden esiintyi eilen loppuunmyydylle Olympiastadionille aurinkoisessa säässä. Keikka lähti käyntiin videopätkällä jossa bändi saapui Ed Force Onella (jollekin) keikkapaikalle. Bändihän kuvaa käynnissä olevasta kiertueesta dokumentin.

Somewhere Back In Time -kiertue noudattelee melko pitkälle Live After Death -livelevyä, jonka kappaleista kuultiin hieman yli puolet. Aces High ja 2 Minutes To Midnight tulivat luonnollisesti heti kärkeen. Bruce Dickinsonin korostetun teatraalinen liikehdintä oli tallella ja hän vaihtoi myös asua useaan otteeseen. Mies jutteli biisien välissä tuttuun rentoon tapaansa ja oli muun bändin ohella erittäin hyväntuulisen oloinen.

Oma kiinnostukseni kohdistui etenkin Seventh Son Of A Seventh Son ja Somewhere In Time -levyiltä soitettavaan materiaaliin. Ensimmäisenä näiltä kuultiin mainio Wasted Years sekä odotettu Can I Play With Madness. Helppo valinta lienee ollut myös Heaven Can Wait, jonka aikana bändi päästi hetkeksi aikaa myös faneja lavalle.

Pitkä Rime Of The Ancient Mariner sai Dickinsonilta jokseenkin improvisoidun pohjustuksen kun hän viittasi stadionin yllä lenteleviin lokkeihin ja teki siitä aasinsillan kappaleessa mainittavaan albatrossiin. Powerslave-levyyn viitattiin myös heti perään soitetulla nimikappaleella, jonka aikana käytetty pyrotekniikka toi tuntuvan ruudinhajun seisomakatsomoon.

Iron Maidenin kiertueilla settilista säilyy käytännössä muuttumattomana, joten en ollut seurannut netin keskustelupalstoja ennakkoon. Soundin (6/2008) haastattelussa Adrian Smith toteaa että kiertueella esitetään vain 80-luvun biisejä. Suurin yllätys olikin poikkeaminen 1990-luvun materiaalin puolelle Fear Of The Darkin kohdalla. Kyseessä on kuitenkin toimiva livebiisi, joten annettakoon kyseinen poikkeama anteeksi.

Edellämainitun lisäksi yhteislaulua oli myös varsinaisen setin viimeinen kappale Iron Maiden. Mieluisin yllätys oli ensimmäisenä encorena kuultu Seventh Sonin avausraita Moonchild. Valitettavasti se jäi yleisön vastaanoton kannalta keikan vaisuimmaksi biisiksi, monille outo biisi kun on. Dickinson joutuikin esittelemään kappaleen muita tarkemmin mainiten levyn nimen. Loput encoret olivat The Clairvoyant sekä Hallowed Be Thy Name.

Cyborg Eddie

Suomen kesäillan valoisuudesta johtuen bändin valoshow jäi vaisuksi, mutta varsin säästellysti käytetyt tuliefektit toimivat hyvin. Taustakankaita oli jälleen lukuisia, eri levyjen teemaan sovitettuina. Eddie vieraili lavalla muutamaan otteeseen ja etenkin Cybord-Eddie oli hienon näköinen.

Iron Maidenin keikat ovat kuin suuri sukukokous, mieluisa sellainen. Vaikka bändin on nähnyt neljä-viisi kertaa aiemmin, silti keikalle on aina päästävä. Illan lopuksi soi nauhalta tietenkin Always Look On The Bright Side Of Life.