Weezer: Hurley

Weezer julkaisee uuden levyn vain vajaa vuosi edellisestä. Raditude oli hyvä, mutta hieman rönsyilevä levy. Eniten oudoksutti tanssipopista lainaava tuotanto. Kornista levynkannesta huolimatta Hurleyllä mennään perinteisemmin konstein ja hyvä niin.

Jo paperilla homma vaikuttaa toimivalta: kymmenen kappaletta ja kaikkien kesto alle neljän minuutin. Kappaleiden teemat ovat tutun turvallisia. Sinkkubiisi Memoriesilla muistellaan vanhoja hyviä aikoja, Ruling Me:n aiheena ovat tytöt ja oleilu. Hyvä poprock-levy siis?

Ei hyvä, vaan erinomainen. Rivers osaa helppojen, iskevien riimien rakentamisen. Ruling Me:n kertosäe on euroviisutasoa, mutta hei, jos esittää asiansa uskottavasti niin mikä tahansa toimii.

In the rain, in the sun
Everybody needs someone
They can dream all night long

Ruling Me rokkaa siis vastustamattomasti, hitaampitempoinen Trainwrecks luottaa junnaaviin kitaroihin ja yleisilmeeltään vihaisemman Where’s My Sex?:n tasapainottaa nopea väliosa.

Myös rullaava Smart Girls toimii: siinä yhdistyvät Cuomon kimeä ääni, iskevät riimit ja ytimekäs kitarasoolo. Ainoat hieman heikommat kappaleet ovat Run Away ja Brave New World.

Weezer on lähellä samanlaista suoraviivaista napakymppiä jollainen Green album oli. Yksi yhteen vanhan toistoa Hurley ei silti ole vaan päivittää vanhaa juuri sopivasti.

Jos Cuomon luovuuden puuska jatkuu, voisi seuraava levy olla se kauan kaivattu täysosuma. Yhtä kaikki Weezer on vauhdissa. Haluaisin kovasti nähdä bändin livenä nyt. Hurleyn biisit eivät ainakaan jätä kylmäksi.

Roadburn 2011

Aika hiljaista ollut allekirjoittaneen päivitysrintamalla viimeaikoina, mutta jos tästä nyt taas jotain räiskäisisi linjoille.

Nimittäin Roadburn 2011 playlistin, Spotify:n kautta kuunneltavaksi tietenkin.
Tietenkään kaikkea ei sieltä löydy, varsinkin kun on kyseessä näinkin valtavirrasta poikkeava tapahtuma, mutta ihan kivasti tähän mennessä kuitenkin.

Roadburn 2011 playlist @ Spotify

Itse festarin sivut löytyvät osoitteesta Roadburn.com ja lisäinfoa tähän mennessä julkistetuista bändeistä. Place of Skulls, Count Raven, Sunn 0))) ja Pentagram näin joitain nimiä listatakseni.
Kovat bileet ovat tänäkin vuonna pykäämässä, vielä kun saisivat kuluvan vuoden bileistä peruuttaneen Shrinebuilderin mukaan, niin olisi vallan mahtavaa.

PS. Vuoden 2009 Roadburnille on myös olemassa Spotify playlist. Jos jollain on vastaava listaus vuodelle 2010, ottaisin mielelläni vastaan.

Circle: Rautatie

On kulunut kaksi vuotta siitä kun Circle julkaisi edellisen studioalbuminsa, Hollywoodin. Kovaan julkaisutahtiin tottunut bändi on viettänyt suhteellista hiljaiseloa. Jäsenet ovat sinänsä pysyneet aktiivisina eri projekteissaan, mutta Circle-nimellä emme ole saaneet uutta materiaalia hetkeen.

Mutta nyt tapahtuu. Uuden albumin nimi on Rautatie, ja sillä on kahdeksan biisiä. Myspacessa on pari biisiä kuunneltavana, ja tämän perusteella kattaus sisältää maittavaa herkkua.

Kokoonpano on hieman laajentunut. Veljekset Jääskeläinen, Julius ja Pekka, ovat tulleet Circlen rivimiehiksi kepin varteen. Yhtye on siten nyt studioversiossaankin kuusimiehinen.

Axl Rose, täsmällisyys on hyve

Jos lämppärin lopetuksesta pääesiintyjän aloitukseen menee kaksi tuntia bändi on kolme varttia myöhässä, yleisöä saattaa harmittaa. Dublinissa Axl Rose ja Guns N’ Roses -nimellä kulkeva keikkakokoonpano oli soittamassa. Kuten tavallista, he olivat myöhässä. Bändi aloitti noin kolme varttia myöhässä.

Yleisö ei lämmennyt tälle, vaan oli perin kolea vastaanotossaan. Korvinkuulijaraporttien mukaan Axl ei vetänyt kovin hyvin. State käytti fraasia ”the appalling standard of the vocals”. 22 minuuttia soitettuaan bändi alkoi saada niin paljon kamaa (ml. kusta) päälleen, että päättivät lähteä pois. Tämän jälkeen valot menivät päälle, ja osa porukasta ymmärsi, että keikka oli siinä ja poistui. TunninNoin puoli tuntia poissa oltuaan bändi palasi lavalle ja soitti vielä reippaan tunnin.

Nämä ovat tyyppejä, jotka ovat sikäli kovia faneja, että ovat maksaneet aikamoisen hinnan lipusta. Mitäköhän Axl veikkaa, onkohan vielä kovinkin paljon varaa diivailla?

Kun näistä muusikoista joku kirjoittaa Neil Straussin kanssa elämänkerrallisen kirjan näistä rundeista, se on ostoskorissani nopeammin kuin ehdit sanoa ”viimeisin todella hyvä levy tuli 23 vuotta sitten”.

Staten keskustelupalstalla todettiin ”I paid €150 for two tickets to see 4songs and a diva strop! I’ll never bother with Guns N’ Roses again! My sister and I are heartbroken!”

Toinen helmi Staten keskustelupalstalta: ”Back in 2001 I went to see Iggy Pop at HQ (now the Academy). The band starts up, Iggy runs on stage throwing the kind of shapes that Iggy like to throw, goes right up to the edge of the stage and strikes a fuck-you pose. A bloke down the front tosses a full pint of beer straight into his face. Iggy shakes his head, stays standing still, summons up a huge gob and spits it right back in the direction of said punter. Cue one of the greatest gigs I have ever seen.

Axl, you pussy.”

Arvioisin, että seuraavaa GN’R-levyä ei odoteta kovin voimakkaasti.

Keikasta on kirjoitettu mielenkiintoisesti useampaan eri paikkaan: 1, 2, 3, 4.