Anton Corbijn -retrospektiivi Tennispalatsissa

Taidemuseo Tennispalatsissa Helsingissä aukeaa huomenna keskiviikkona 21.5.2008 legendaarisen hollantilaisen rokkivalokuvaajan ja musiikkivideo-ohjaajan Anton Corbijnin retrospektiivinen näyttely, jossa esitellään miehen neljä keskeistä valokuvasarjaa vuosilta 1976-2002. Corbijn on uransa aikana kuvannut mm. Depeche Modea ja U2:ta (ja muutamaa sataa muuta).

Elokuvateatteri Tennispalatsi juhlistaa näyttelyn aukeamista tuomalla takaisin ohjelmistoon Corbijnin Joy Division -nokkamies Ian Curtisista kertovan, upean, tyylikkään ja itkettävän esikoisleffan Control. Tennarin ohjelmistosta löytyy myös pari spesiaalinäytöstä Grant Geen Joy Division -dokkarista.

Näyttely on avoinna 21.5. – 31.8.2008.

Taidemuseo Tennispalatsin nettisivuilta löytyy lisää infoa näyttelystä ja leffoista.

Rok-video: Justice – Stress

Nuorisojengi kulkee ympäri kaupunkia. He hakkaavat kaikki vastaantulijat, rikkovat kaiken mikä menee rikki, varastavat mitä on varastettavissa. Lopuksi kun varastettu auto on pistetty palamaan, hakataan vielä kameramies ja jätetään hänet maahan makaamaan.

Enpä muista milloin olen viimeksi nähnyt yhtä häiritsevän musiikkivideon. Biisi sinänsä on tosi jees.

Lisäys: Guardianissa on melko kattava analyysi tästä videosta.

Mark Laneganista tulee isona Tom Waits

Tai ainakin Leonard Cohen. Olen uskonut jo pitkään niin, ja sain vahvistusta uskolleni vastikään julkaistusta levystä Sunday at Devil Dirt, joka on miehen toinen levy yhteistyössä Isobel Campbellin (ex-Belle&Sebastian) kanssa.

Lanegan on muuten ärsyttävän tuottelias kaveri – uutta levyä pukkaa taas, kun juuri olin päässyt hehkuttamasta maaliskuussa ilmestynyttä The Gutter Twins -levy Saturnaliaa. Sunday at Devil Dirt ei rokkaa ihan samalla tavalla, se on aika paljon pehmeämpää kamaa, mutta kyllä sitäkin ihan mielikseen kuuntelee. Ja Laneganin ääni, joka muuten tällä levyllä on karheampi ja matalampi kuin koskaan (ja erityisesti biisissä The Raven), kelpaa tietenkin aina.

Edellisellä, vuonna 2006 ilmestyneellä levyllään Ballad of the Broken Sea Campbell ja Lanegan jakoivat laulunuotit aika tasan kahtia, mutta tällä uudemmalla Campbell ohuine äänineen on siirtynyt enimmäkseen huokailemaan taka-alalle ja jättää Laneganin kähinälle enemmän tilaa. Hyvä valinta, toimii paremmin noin (ja tuo tosiaan mieleen Leonard Cohenin taustalaulajanaisineen).

iTunes näyttää luokittelevan levyn folkiksi, ja sitä se oikeastaan onkin. Mukana on muutama juurevalla blues-kaavalla eteenpäin rullaava biisi (tsekkaa erityisesti biisi Back Burner) ja pari hiukan Tom Waits -henkisesti epävireistä kantrirallatusta. Sopii erinomaisesti rauhoittumiseen sen jälkeen, kun on fanittanut itsensä läkähdyksiin Laneganin muuta tuotantoa kuunnellen.

Levykauppa Äx Helsinki: X marks the spot

Tulin tsekkaamaan hieman myöhäisherännäisenä Levykauppa Äxän Töölön putiikin. Nettiversio oli palvellut minua jo pitempään hyvin, ja olin kuullut paljon hyvää muiden kaupunkien versioista.

Olin iloisesti yllättynyt, putiikkihan oli isompi kuin luulin. Ilmeisesti sieltä oli sekä Spinen holvi että takahuonetilat otettu käyttöön, ja perkule: CD:tä ja vinyyliä top-20:n ulkopuolelta enemmän kuin missään.

Tähän mennessä Roklintu-henkisessä musiikissa ei ole ollut Stupidolle kunnollista haastajaa kaupungissa. Nyt ykkössija on pahasti uhattuna.

Levykauppa Äx