Nyt jos koska tulee musiikkipiirien olla tarkkana ja seurata millaista tavaraa käytettynä ilmestyy myyntiin. Nimittäin Galactickalta pölliittiin varsin massiivinen määrä vintage- ja itse tehtyjä soittimia.
Lisää informaatiota asiasta löytyy Muusikoiden.netin viestiketjusta VARASTETTU: Tampere, nekalan teurastamolta 24.-26.5. Olkaa valppaana. Raportoikaa rötöstelijät viipymättä.
Norjalaiselta black metal -poppoolta Keep of Kalessinilta on tulossa uusi levy ensi viikolla. Myspacessa on 9 uutta biisiä kuunneltavaksi.
Annan tunnustuksen Hesarin toimittaja Jarkko Jokelaiselle, joka Kissin konserttiarviossaan käytti tällaista vertauskuvaa:
”Stanleyn hauraana värisevä ääni kuulosti pahimmillaan aivan kuin suvun vanhin mummo olisi laulanut parin punssin maistissa häiden jatkoilla.”
YUP:n historian pisimmän levytystauon aikana bändi kertoi hakeneensa suuntaa ja hionut kappaleita kohdalleen. Niinä samoina aikoina Jarkko Martikainen teki aivan huikean soololevyn, joten kynä tuskin oli tylsynyt.
Mutta ai ja voi, miksi levy näyttää tältä iTunesissani:
Onhan bändi toki uusiutunut. Soinnillisesti ollaan poimittu Ismo Alanko Säätiötä matkaan mukaan. Soundimaailma on aikaisempaa akustisempi ja primitiivisempi. Kaikki ainekset olisivat muutoin koossa, mutta YUP:lle poikkeuksellisesti ongelma on kappaleissa.
Miten ihmeessä pitkä hiljaisuus ei tuottanut keskinkertaisuutta parempaa kappalemateriaalia? Ehkä pitkään ja upeaan uraan on mahduttava pari keskinkertaistakin levyä.
Toivottavasti keskinkertaisuus sisuunnuttaa ja seuraavalla levyllä sävelkynä on yhtä kovassa iskussa kuin vaikkapa Leppymättömillä tai Martikaisen soololevyillä.
”I'll tell you all my secrets, but I lie about my past”, raakkuu Tom Waits levyltä Rain Dogs löytyvällä biisillä Tango 'til They're Sore. Nuo säkeet kiteyttävät erinomaisesti sen, mistä Kustannusosakeyhtiö Sammakon viime syksynä suomentamassa kirjassa Takapihan taikuri on kyse.
(Opuksen suomenkielinen nimi on muuten vähintäänkin persoonallinen – alkuperäinen nimi Innocent When You Dream on sen sijaan napattu suoraan Waitsin biisistä, allekirjoittaneen mielestä vieläpä parhaasta sellaisesta.)
Toimittaja Mac Montandonin kasaama teos on kokoelma lehtiartikkeleita, levyarvosteluja, haastatteluita ja keskusteluita, joiden pääosassa on muusikko, elokuvasäveltäjä ja näyttelijä Tom Waits. Tekstit seuraavat Waitsia neljällä eri vuosikymmenellä, tarkalleen ottaen vuosien 1974 ja 2007 välillä. Kirjan kansien väliin siis mahtuu koko hänen musiikkimaailman marginaalissa tiiviisti pysynyt uransa alkuaikojen känninen piano ja mies -kapakkamusisoinnista uusimpien levyjen rujoihin rytmeihin.
Waitsin kaltaisen vetäytyvän ja omalaatuisen persoonan ollessa kyseessä artikkelikokoelma on suorastaan oivallinen lähestymistapa: kun useampi eri tyyppi on yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä ottaa äijästä selkoa, lopputuloksena on, ellei muuta, niin kokoelma mainioita tarinoita Waitsin biisien hengessä. Kirjasta näkyy myös hyvin, miten eri tavoin Waitsiin on suhtauduttu ajankohdasta ja kirjoittajasta riippuen – ja miten Waits itse suhtautuu haastattelijoihin.
Tiedotusvälineiden haastattelujen ajankohdat osuvat usein yksiin levyjen julkaisujen kanssa, joten erityisen hyvin kirja valottaa Waitsin luovan työskentelyn kehittymistä vuosien varrella. Waitsin ura artistina on siitä erikoinen, ettei mies ole ikinä tehnyt kompromisseja suosion suhteen – sen sijaan että tavoittelisi suurempaa yleisöä, hän on ajan myötä kaivautunut yhä syvemmälle marginaaliin. Onko kyse jääräpäisyydestä vai neroudesta, tästä kirjasta saattaa löytyä jonkinlainen vastaus asiaan.
Henkilökohtaisemmasta elämästään ja historiastaan Waits on aika lailla vaiteliaampi, joten valheita ja salaisuuksia ei aina voi erottaa toisistaan.
Weezerin kölvit markkinoivat uutta Pork and Beans -biisiään viittaamalla 24 suosittuun nettivideoon.
Osansa saavat mm. All your base, Kokis + Menthos, Leave Britney Alone, Dramatic Gopher ja tietenkin Numa Numa.
Ei-lainkaan-yllättäen tuo video on tullut vastaan jokseenkin jokaisessa paikassa, joka kylvää linkkejä. Tuo oli aivan törkeän nerokas markkinointitemppu.
Weezerin jäbät ovat maailman cooleimmat nössöt.
Ufomammutin uutukainen, Idolum, on kuunneltavissa kokonaisuudessaan Last.fm:ssä ja suosittelen että otatte tyypit. Stigma kun lähtee tosissaan käyntiin 3 minuutin jälkeen, meinaa tulla löysät pöksyyn.
Ei sen puoleen että yhtye olisi muuten mitään piipitystä tai soitinten paijaamista, mutta jokin tällä kertaa naksahtaa pahemman kerran. Varsinkin kuullokkeilla. Niin ja paljon volyymiä.
Bändi julkaisi Idolumin ensin rajoitettuna 400 kappaleen painoksena, joka todella on sitä mitä lupaa. Jokainen ”pizzalaatikko” sisältää 180 grammaista mustaa tuplavinyyliä, CD:n ja käsin silkkipainetun julisteen. Koko komeus on käsin viimeistellyssä mustassa numeroidussa laatikossa ja ilmeisesti tuo pahvinen pizzalaatikkokin on jollain tavoin kustomoitu. Kun vielä pidetään mielessä että yhtyeen jäsenet ovat Malleus Rock Art Lab-nimen alla vastuussa myös grafiikasta, ei voi kun ihmetellä.
Onneksi sain jo omani tilattua. Lisää tälläistä!
Anton Corbijnin näyttelyn avajaispäivänä 21.5. 2008 julkaistiin myös miehen ensimmäinen pitkä elokuva Control DVD:nä Suomessa. Koska kukaan ei hehkuttanut tuota leffaa täällä viime syksynä sen pyöriessä elokuvateattereissa, voin hoitaa homman nyt.
Control kertoo Joy Divisionin keulahahmon ja biisintekijän Ian Curtisin elämäntarinan. Se perustuu Curtisin vaimon Deborahin omaelämäkertaan Touching from a Distance. Leffa lähtee selkeästi liikkeelle siitä oletuksesta, ettei Curtisin lyhyeksi jääneen elämän käännekohtia ja varsinkaan sen loppua tarvitse enää erikseen selvittää kenellekään, vaan sitä katsomaan lähteneet tuntevat jo bändin ja sen tunnetuimman jäsenen vaiheet.
Perinteisen tarinankerronnan sijaan Corbijn tekeekin sitä, minkä parhaiten osaa – valokuvaa. Control on sarja valokuvamaisia sommitelmia, hitaasti eteneviä, lähes pysähtyneitä hetkiä, jotka kuvittavat Curtisin surullisen elämän sekä Joy Divisionin synkän musiikin tyylikkäästi ja sydäntäsärkevän kauniisti. Tummia miehiä harmaassa maailmassa, musiikkiin kanavoitu intohimo ja julkisuuden paineet, rikkinäinen mieli, rikkinäiset ihmissuhteet ja rikkinäinen elämä. Kaiken tuon kuulee Joy Divisionin musiikissa, mutta elokuvan jälkeen sen myös näkee – leffan kuvat palaavat musiikin kautta mieleen uudelleen. Ja muistan myös itseni itseni leffateatterissa nieleskelemässä kyyneleitä lopputekstien rullatessa ja Athmospheren soidessa taustalla. Varsin mieleenpainuvaa kamaa siis, ainakin bändistä tykkääville.
Lisätietoa DVD-julkaisusta <a href="DVD Plazassa.
Touching from a Distance on niinikään ilmestynyt suomeksi tässä kuussa, Like kustannuksen julkaisemana ja nimellä Etäinen kosketus. Kirja on lukujonossani seuraavana, aiheesta siis lisää myöhemmin.
Teräsbetoni vaati kunnollista argumentaatioanalyysiä, joten tein sen.
Scarlett Johansson (juu, se näyttelijä) on julkaissut ensimmäisen pitkäsoittonsa Anywhere I Lay My Head. Levy koostuu enimmäkseen Tom Waits -covereista.
YouTubesta löytyy maistiaisia:
Täytyy kyllä sanoa, että pitkän linjan Tom Waits -fanina en oikein osaa suhtautua tähän levyyn. Kuuntelin biiseistä löytyvät näytepätkät iTunesista ja niiden ja videon perusteella levyn jujuna ilmeisesti ovat ei-ihan itsestäänselvät biisivalinnat, Waitsiin verrattuna massiivinen tuotantomeininki ja parin biisin taustalla muriseva David Bowie. Videobiisi Falling Down tuo mieleeni sekä Sigur Rósin että Sinead O'Connorin, muttei yllä kummankaan tasolle.
Ainakin tuolla videobiisillä Johanssonin ääni tuntuu hukkuvan yhdeksi instrumentiksi muiden sekaan eikä fiilistä löydy ollenkaan yhtä paljon kuin alkuperäiseltä artistilta. Tai sitten en vain uskalla heittäytyä, enkä osaa olla vertailematta Johanssonia ja Waitsia toisiinsa. Olisi muuten kiinnostavaa tietää, miksi Johansson päätyi levyttämään juuri Tom Waitsin biisejä.
Taidan tässä vaiheessa tyytyä siteeraamaan Sammakon viime sysynä julkaisemasta Tom Waits -tekstikokoelmaopuksesta Takapihan taikuri löytyvää Elvis Costellon lausahdusta: “En usko, että jollakulla ei muka ole ääntä. He eivät vain ole vielä löytäneet sitä.”
Lisäys: levyn biisejä löytyy tietenkin myös MySpacesta.
Roklintu 