20.11.2007 – Fu Manchu ja Truckfighters Tavastialla

Meinasin ensin rustata jonkin arviontyngän (ajanpuuttesta johtuen), mutta sitten sain linkin ystäväni kirjoittamaan (englanninkieliseen) arvioon Last.fm sivustolla.
Käyttäjä Gskijj siis kirjoitti tämän arvion ja alla on yksi minun kommenttini: 20.11.2007 – Fu Manchu & Truckfighters, Helsinki, Fi

Lyhyesti kommentoiden, keikka oli mainio. Ennakolta eniten odottamani Fu Manchu ei ollut ihan niin kova kokemus kuin etukäteen olisi voinun väittää, mutta hyvä se silti oli. Truckfighters taas yllätti minut perinpohjaisesti ja oli ainakin samalla tasolla Fu-keikan kanssa, joten kaiken kaikkiaan erittäin hyvä ilta. Tosin, Truckfightersin livekuntoa olen kuullut kehuttavan jokaisella kiertueella jolla he ovat suomessa olleen viimeisen… no, aina kun ovat käyneet suomessa, eli olisihan tuota melkein voinut odottaakin…

Asiaan etäisesti liittyen ja itse itseäni mainostaen (olen mukana järjestämässä ko. tapahtumaa), listää tuonne jatketun artikkelin puolelle flyerin 1.12.2007 järjestettävästä Club Planet Caravan -tapahtumasta. Musiikin osalta Stoner/Doom/Psychedelia/70’s/Sludge hengessä liikutaan, soittamassa Hanging Garden ja Swords of Mars, joten jos liippaa läheltä omia mieltymyksiä, saavu paikalle.
Club Planet Caravan @ MySpace
Jatka lukemista ”20.11.2007 – Fu Manchu ja Truckfighters Tavastialla” →

Rok-video: Radiohead – Jigsaw Falling Into Place

Radioheadin ”In Rainbowsin” ensimmäisestä sinkkulohkaisusta on tehty musiikkivideo, joka on kuvattu polkupyöräkypäriin kiinnitetyillä kameroilla. Musiikkivideon ensiesitys oli joku aika sitten Thumbs Down -webcastissa, josta tämä YouTube-video on näpistetty. ”Wish away the nightmare / You’ve got a light you can feel it on your back.”

Nämä kyyneleeni ovat todistus siitä, että tämä on helvetin mahtava biisi.

Jatka lukemista ”Rok-video: Radiohead – Jigsaw Falling Into Place” →

Death Breath, Hero Dishonest @ Nosturi, 31.10.2007

Illan huomattavan ajoissa aloittanut (jo seitsemän aikaan) Hero Dishonest yllätti allekirjoittaneen hektisyydellään ja energisyydellään. Bändin matemaattispainotteinen ja metallinen hardcore ei sinällään ole musiikkimakuani vastaavaa musiikkia, mutta keikkaa katsoin hymyissä suin. Varsinkin rumpalin viuhtovaa nopeushurjastelua oli hauska katsoa, samaten laulajan vauhdikasta ja lievästi skitsofreenistä lavahabitusta.
Jos joku lukijoista oli ko. tapahtumassa, osaisitteko selventää mitä laulaja kaivoi pöksyistään keikan loppupuolella ja heitti yleisöön?

Illaan pääbändin kiivetessä lavalle, tunnelma oli jo mitä mainioin ja yleisö odotti vanhankoulukunnan death metallia kieli pitkällä. Ja sitähän saatiin reilun tunnin verran. Seassa kuultiin Celtic Frostia (Circle of the Tyrants) sekä punklegenda G.B.H.:ta (muistaakseni Lycanthropy), sekä muutama kipale Repulsionia ja Bathoryä, joskin versiot olivat sen verran rupisia etten meinannut tunnistaa biisejä ennen kuin ne olivat jo lähes ohi.
Keikka, oikeastaan koko tapahtuma, oli mitä mainion ja muistan ajatelleeni sen aikana useammin kuin kerran, kuinka tunnelma oli samanlainen kuin ammoisella 80-luvulla legendaarisen Lepakon Metal Massacre -tapahtumissa. Ainoastaan pihalla värjötellessä nautitut liian kylmät kaljat puuttuivat.

Kotisivut:
Death Breath
Hero Dishonest

Saul Williams: The Inevitable Rise and Liberation of NiggyTardust!

Tänään tuli täälläkin aiemmin hehkuteltu Saul Williamsin Radiohead-tyylinen maksa-mitä-haluat -levy The Inevitable Rise and Liberation of NiggyTardust.

Kun sen kuuntelee läpi, huomaa, että Trent Reznor on ollut siinä paljon mukana. Jos vanha musta räppäri kuulostaa valkoistakin valkoisemmalta Reznorilta laulaessaan ja taustat ovat lähes puhdasta Reznoria, tuota voi suositella jokaiselle NIN-fanille, jolla ei ole hip-hop-allergiaa.

Olisi helppo uskoa, että kyseessä on vain yksi melko tuntematon artisti, joka hakee Radioheadin imussa julkisuutta, mutta ehei! Tuo on väkivaltaisen mainio levy, vaikka unohdettaisiin kaikki Reznorit ja kaikki Radiohead-temput. Genret on pantu sekoittimeen, joten ystäviä luulisi löytyvän monesta suunnasta. Public Enemy kumartaa Bowielle ja lyö kättä U2:n ja elektromäiskeen kanssa.

Epätodennäköinen cocktail toimii ja jopa Sunday Bloody Sunday -cover saadaan toimimaan.

Vaikka paljon uutta tehdään, kliseitäkin kierrätetään. Ette ikinä arvaa, minkä sanan kanssa trigger on rimmattu parikymmentä kertaa Public Enemyä sämpläillessä?

Niggytardust.com tarjoaa levyn joko ilmaiseksi 192 kbps MP3:na tai 5 dollarin hintaan 320 kbps MP3:na tai ihan FLACcina.

Kaiken muun hyvän lisäksi levyssä on vieläpä kittah kannessa!

Saul Williamsilla on nyt iso tilaisuutensa. Loistava levy takana ja julkisuutta – ainakin verkossa – enemmän kuin Billboardin kolmen kärkeä hallitsevalla Timbalandilla. (Tsekkaa saittien liikenne: Timbalandmusic.com vs. niggytardust.com)

Viimeksi kun Reznor jeesasi yhden levyn verran lupaavaa niukasti tunnettua artistia, Marilyn Manson ponnahti pinnalle. Voisiko sama tapahtua uudestaan toisessa genressä? Toisaalta, ei edes itse Rick Rubin saanut 2001 Amethyst Rockstarilla Saulia kovin kirkkaaksi tähdeksi. Onnistuisiko se nyt?