Reilun kahden vuoden sisään kolmatta kertaa Suomeen saapunut NIN kävi vetäisemässä Ankkarockin helteessä.

Jumaliste. Ovat nämä kollit vain huikeita kerta kerran jälkeen. Konemusiikin ja särökitaroiden yhdistäminen livenä järkevästi ja tyylikkäästi ei ole kovin monelta onnistunut, mutta NIN on aina kuulostanut juuri siltä kuin tuon yhdistelmän pitääkin.

Jäähallin keikkaan verrattuna uuden levyn materiaali oli paremmin edustettuna. Pienoinen yllätys oli se, miten bändi toi sen esille. Kesken keikan käännettiin Kraftwerk-vaihde päälle ja laulettiin Year Zeron lauluja läppärin äärestä. Luulisi, että läppärin äärestä vetäminen lässäyttäisi keikan, mutta suhinabiisit toimivat aivan törkyhyvin. Great Destroyer sai uutta elämää ja – jos mahdollista – liveversio oli vielä suhisevaa levyversiotakin suhisevampi.

Keikan lopussa järjestäjä teki melkoisen hasardin. Kun Trent yksin lavalla vuodatti sydänverellä hiljaista Hurtia, järjestäjä päättää aloittaa samaan aikaan ilotulituksen. Oli aivan ilmiselvää, että bändille ei ollut mainittu asiasta mitään. Kun pauke kävi ylivoimaiseksi ja yleisön huomio oli yhtä aikaa kahteen suuntaan, Reznor piti pienen tauon hämmentyneenä. Kun ilotulitus ei ollut loppuakseen, biisi soitettiin loppuun. Veikkaisin, että aihetta käsiteltiin caps lock päällä keikan jälkeen takahuoneessa.