Creative Commons musiikkia – Out of Tune: Discontent Producers

En muista aiemmin törmänneeni viralliseen suomalaiseen julkaisuun, eli siis ihan oikea CD, joka olisi pistetty ulos CC-lisenssin alla. Nyt sellainen kuitenkin osui eteen ja musiikkikin on lähempänä omaa makua kuin se ulkomainen rytmi- ja elektroninen musiikki, mitä olen samaisen lisenssin alaisena nähnyt julkaistun.
Kyseessä on asennepunkkia (tai jotain sinnepäin) soittava Oululainen Out of Tune ja bändin Discontent Producers -nimeä kantava debyyttialbumi.

Musiikki on likaista ja vihaista, eli juuri minun makuuni. Soitanto ja laulanta ei ole täysin linjassa, jolloin paketti elää jatkuvasti, kokonaisuudesta jää todella autenttinen DIY-maku. Levy ei ole ihan silkkaa runttausta alusta loppuun, mutta aika rujoa menoa kuitenkin.
En aio arvostella plattaa tämän enempää, koska kukin halukas voi hakea sen itse kuunneltavakseen bändin sivujen download-osastolta haluamassaan formaatissa. Levy on tarjolla MP3, Ogg Vorbis, FLAC tiedostoina sekä unprocessed multitrack source files kansitaiteineen päivineen.

Out of Tune downloads.

Muuta:
Lisätietoa Creative Commons lisenssistä suomeksi.

Queens of the Stone Age: Era Vulgaris

Queens of the Stone Agen nokkamies ja päiväunieni hämärä kohde Josh Homme on kiteyttänyt osuvasti rokin syvimmän olemuksen:

?Rock should be heavy enough for the boys and sweet enough for the girls. That way, everyone is happy and it?s more of a party.?

Homme toteuttaa filosofiaansa bändinsä omilla levyillä varsin onnistuneesti. Queens of the Stone Age on aiemmin julkaissut neljä enemmän tai vähemmän loistavaa levyä, eikä eilen ilmestynyt uutuus Era Vulgaris häviä edeltäjilleen. Pikemminkin päinvastoin – se on edellisten levyjen parhautta tiivistetyssä ja pelkistetyssä muodossa.

Era Vulgariksessa on kaikki, mitä kunnon rokkilevyssä pitää olla: rankkaa kitarointia (Run, Pig, Run), kauniita laulumelodioita (River in the Road), junnaavaa psykedeelistä soundia (Battery Acid), rullaavaa rokkenrollia (Misfit Love) ja mukavasti lanteita keinuttavaa rennompaa rytmiä (viimeisimmältä Desert Sessions -levyltä viralliselle QOTSA-levylle päätynyt Make It Wit Chu). Se on tinkimätön, alkuvoimainen ja testosteronilla kyllästetty setti, jonka jokainen biisi rokkaa sanan varsinaisessa merkityksessä.

Myös julkaisuajankohta rokkaa, sillä tämä Kalifornian lämmössä kypsynyt levy on täydellinen (toivottavasti) kuuman ja aurinkoisen kesän soundtrack. Se vaatii seurakseen korkeintaan ne iloiset bileet.

Type O Negative ei epäonnistunut Sauna Open Air -festivaaleilla

Ks. myös Hesarin uutinen, joka avaa tätä artikkelia enemän.

Yhdysvaltalainen Type O Negative ei epäonnistunut pahasti Tampereella järjestetyssä Sauna Open Air -metallifestivaalilla perjantaina. Yhtye oli perjantain pääesiintyjänä.

Type O Negative aloitti lupaavasti, mutta muutaman kappaleen jälkeen siirryttiin myös hyvin toimineeseen yleisöä kosiskelemattomaan hittisinkkujen ulkopuoliseen maailmaan, josta lopuksi palattiin hittikavalkadiin, joka sekin toimi erinomaisesti.

Olivatko syynä tekniset ongelmat, jotka saivat laulaja-basisti Peter Steelen tunnelman Type O Negativelle asianmukaiseksi? Vai hyväntuulisuus? Liian vähän alkoholia? Joka tapauksessa Type O Negativen konseptiin kuuluu pienieleisyys.

Hesarin kuvassa ei ole kuvatekstistä poiketen kitaristi Kenny Hickey Sauna Open Airin lavalla. Kuvassa ns. sähköbassona tunnettu nelikielinen soitin on yhtyeen basisti Peter Steelen käsissä, kuten olettaa saattaa.

Edit jälkeenpäin: Tämä jäbä pyyhki siellä lavalla keikan loppuvaiheessa. En tiedä miksi. Olisin bändinä valinnut toisin.

Epäilyttävää toimintaa kannattaa välttää

En epäile hetkeäkään että musiikin suurkuluttajille, joita epäilen aika suuren osan tämänkin blogin lukijoista olevan, olisi mikään uutinen Ukin-Musiikki nimisen levykaupan epärehellinen toiminta. Olen kuitenkin sitä mieltä että heikko palvelu, joskus suorastaan epärehellinen toiminta ja varsinkin internetin kautta tapahtuva sellainen, tulee tuoda esiin ja kertoa eteenpäin, jotta moista osattaisiin tehokkaasti vältellä.

Olen itse jättänyt liikkeen suosiolla rauhaan kun sen sekoiluista ensikerran kuulin, joten huonot kokemukset ovat omalta kohdaltani jääneet muilta kuultuihin tarinoihin ja netistä luettuihin, epäilemättä hieman väritettyihinkin, kauhukertomuksiin.

Osui kuitenkin näppeihini artikkeli, jossa aika pitkälti summataan ne asiat jotka olen itse vuosien varrella ymmärtänyt faktoiksi ja tuotiin ilmi muutama uusi syy olla tutustumatta liikkeen tarjontaan sen tarkemmin. Sääli sinänsä, koska tarjonta on listausten mukaan hyvää.

Musiikkikaupasta asiakkaan painajainen -artikkeli Pop-Lehdestä

Kuhinaa Sinkkulistoilla, taas

Taas kerran on löytänyt tiensä selkeästi valtavirrasta poikkeavaa musiikkia, nimittäin 16 minuuttinen doom metal pläjäys suomen Turusta, joka kantaa nimeä Teutonic Witch. Reverend Bizarre on taas asialla ja on erityisen nautinnollista huomata että se jätti peräänsä Uniklubin uutussinkun.
Edellisen kerran kun kiinnitin listaan huomiota, listan top10 joukossa oli normikuran lisäksi Reverend Bizarren Slave of Satan -single (21 minuuttinen kipale, joka oli hauska kuulla radion listaohjelmassa, tosin vain noin minuutin verran kappaleen keskeltä), Swallow the Sunin sinkku, sekä jokin kolmas tapaus joka muistaakseni oli grincorea.

Tiedän varsin hyvin ettei suomen sinkkulistoille pääseminen ole mikään erityisen vaativa tehtävä, paitsi jos kyseessä on selkeästi pienen piirin musiikkia. Puhumattakaan että moinen pääsisi listalla ensimmäiseksi.

Arvio Teutonic Witch -sinkusta @ Get in the Pit

Festarisuomessa rytisee

Aikamoista menoa suomalaisella festivaalikentällä, kun festareita tipahtelee pois listalta tasaisen tappavaan tahtiin. Ensin tuli viimeviikolla Rovaniemi Rock (joka muuten oli tarkoitus järjestää samalla viikonlopulla kuin Ruisrock ja toinen Rovaniemeläinen Simerock, mene ja kuvioi) ja nyt huomasin että myös Järvenpään Rockjuhannusta on kohdannut kohtalo turski.

Kannattaa lukea molempien festivaalien sivuilta syyt tapahtuneisiin, aikamoista draamaa/viihdettä meinaan olisi tarjolla. Simerock ja Rovaniemi Rock tapahtumien takana on ihmisiä jotka aiemmin ovat sulassa sovussa järjestäneet tapahtumiaan, nyt siirryttiin politiikasta tuttujen keinojen pariin ja muta roiskui, eikä keinoja kaihdettu.
Järvenpään Rockjuhannuksen tapauksessa kyseessä ovat kusipäisen kaupunginisät, joiden mielestä moinen roskasakki ei ole tervetullutta paikkakunnalle, onhan se hankkinut maineensa vakavastiotettavana festivaalipitäjänä.

Ja loppuun omat pohdinnat:
On se niin mahtavaa kun muutama asennevammainen ihminen oikeassa asemassa voi tuhota hommelit niin monelta ihmiseltä. Enkä nyt siis viittaa vain näihin kahteen tapaukseen, vaan yleisesti tähän asenteeseen, jonka mukaan kompromissi on tappio ja tappioon ei alennuta. Eli hoidetaan homma niin että jos ei mun tavalla niin ei sitten saatana ollenkaan.
Mitenkäs se musiikkitalon byggaaminen eteneekään siellä tsadissa? Eikö sielläkin kinata jostain vitun suoja-aitojen pystytysurakasta tai muusta lopputuloksen kannalta välttämättömästä seikasta?

Miksiköhän se muuten on että nuoriso ei juuri välitä politiikasta ja byrokraateista?