Saavuin Kaapelitehtaan pihaan kahtakymmentä yli seitsemän. (Kiitokset Henkka Roklinnulle kuljetuksesta!)
En ollut ainoa Morrisseytä katsoman saapunut, vaan jonoa oli jo kertynyt melkoisesti. Onneksi jono eteni melko vikkelää tahtia.

Lämmittelybändinä toiminut The Boyfriends aloitti soittonsa kahdeksalta. Ihan kelvolliselta popilta se vaikutti hallin toisesta päästä anniskelualueelta kuulosteltuna. Tässä vaiheessa jutustelu oli kuitenkin kivempaa ajanvietettä kuin keikan seuraaminen. Lämppärin osa ei ole helppo.
Illan pääesiintyjä Morrissey aloitti keikkansa joskus ysin jälkeen. Heti alkutahdeista alkaen oli selvää, että mies oli hurjassa vedossa. Laulu kantoi vähintään yhtä tyylikkäästi kuin levylläkin. Samoin taustabändinsä soitti hienosti. Keikka alkoi toiseksi uusimman levyn sinkkulohkaisulla First Of The Gang To Die. Heti illan toisena kappaleena kuultiin ensimmäinen The Smiths -vedoista, Still Ill. Illan mittaan kuultiin pari muutakin The Smiths -biisiä, (ainakin) Girlfriend In A Coma ja How Soon Is Now.
Juuri ilmestyneeltä albumiltaan ”Ringleader of the Tormentors” bändi esitti ainakin kappaleet I Will See You In Far-off Places, You Have Killed Me ja The Youngest Was The Most Loved. Itse en ole päässyt vielä kuuntelemaan uutta levyä, joten tuoreisiin kappaleisiin en vielä päässyt kertosäkeeseen mukaan, mutta hyvältä ne silti kuulostivat.
Varsinainen keikka päättyi Quarry-albumin parhaaseen kappaleeseen Irish Blood English Heart. Encorena bändi heitti yhden slovarin, jota en tunnistanut.

Moz selvästikin nautti esiintymisestään ja oli varsin rennon oloinen. Hänen uuden kotimaansa Italian lipun värit olivat silmiinpistävän vahvasti esillä.

Keikka oli todella hyvä, mutta vähän lyhyeltä se tuntui. Kyllä yksi Hand In Glove tai There Is A Light That Never Goes Out olisi joukkoon vielä mahtanut.