Tool: 10 000 Days – maailman ensteksi vähän hemmetin hienoin levynkansi

Tool on onnistunut yllättämään positiivisesti levynkansillaan jo AEnimasta lähtien. Nyt nokitettiin vieläkin enemmän. Levynkansissa on linssit, joiden kanssa kansissa olevat 3D-stereokuvat näyttävät samalta kuin 3D-Viewmaster-kuvat silloin lapsena.

Levy itsessään on paikoin hankalaa tavaraa. Loistava avauskaksikko Vicarious ja Jambi ovat Lateralus-kauden mutkaista Toolia parhaimmillaan.

Näiden jälkeen saadaan kaksiosainen lähes 20-minuuttinen biisi Wings For Marie (pt. 1) ja 10,000 Days (Wings, pt. 2). Kappale on pitkä ja maalaileva – ehkä mennään liiankin pitkälle maalailuissa. Toisaalta, jos kertoo omasta äidistään, joka on ollut 10000 päivää halvaantuneena ennen kuolemaansa, ei sitä kolmessa minuutissa voi käsitellä.

Kun 10 000 päivää on käsitelty, siirrytään perinteisempiin rocklyriikka-aiheisiin ja (tämän levyn mittakaavassa) suorempaan rokkiin. The Pot voisi hyvin olla A Perfect Circlen levyltä.

Kun levy pääsee keskivaiheilleen, lässähdetään pahasti. Toolin levyillä on usein ollut äänikollaaseja ja fiilistelypätkiä. Nyt keskelle levyä lyödään viisi minuuttia sitä itseään. Lipan Conjuring ja Lost Keys olisivat voineet olla yhteensä puoli minuuttia ja olisin suitsuttanut niiden puolesta. Mutta 300 sekuntia, miksi?

Runttausosastolle palataan 11 minuutin Rosetta Stoned -väännöllä. Ilo ei kestä kauan, koska Rosettaa seuraava 7-minuuttinen Intension ei lähde oikeastaan käyntiin moneen minuuttiin kunnolla.

Vielä mahtuu levylle yksi biisi, Right In Two, mutta sitten palataan taas siihen maalailuun. Viginti Tres antaa meille viisi minuuttia äänikollaasia.

Lähes kaikki biisit ovat huikeita, mutta äänikollaaseille annetaan aivan kohtuuttoman suuri osa levystä. Seuraava raita -nappulan kanssa tämä on aivan loistava levy. Ilman sitä huomio herpaantuu.

Olisikohan tämä käynyt jo joskus aiemminkin?

Yhtä kaikki, näin hienoa levynpakkausta en ole ennen nähnyt.

Dan Spitz (Anthrax): ”absolute killer metal scene in Finland”

Anthraxin soolokitaristi Danny Spitz kommentoi nettisivuillaan juuri päättynyttä Anthraxin Euroopan kiertuetta. Erityisen positiivisena kokemuksena Spitz nostaa Suomen hyvän meiningin:

”Well, all you peeps, I’m back from the European tour and happy to report complete freakin’ chaos and a wooosie feeling of jet lag from my trip aboard the Milan to the U.S.A. flight of doom. Thank you to all the sick fans who came to the shows and especially the absolute killer metal scene in Finland! That country is most definitely bubbling from the icebergs to the soil with metal and leads the world in metal running through the veins. It has also become my third favorite country in Europe. I love the people, the feeling I get in my soul and most of all the kindness and generosity of my fans both old and young.”

[Via Blabbermouth]

Talvin Singh Maailma kylässä -festivaaleille

Brittiläinen Talvin Singh esiintyy Maailma kylässä -festivaalien yhteydessä Helsingin Nosturissa 27.5. Singhin dj-keikan lisäksi tilaisuudessa esiintyvät espanjalainen La Kinky Beat sekä dj:t Borzin ja Soma.

Festivaaliviikonlopun aikana 27.-28.5. esiintyvät ilmaiskonserteissa mm. Don Johnson Big Band, Nepathya, Trio Töykeät, mainio lastenmusiikkiorkesteri Paukkumaissi sekä Galaxy yhdessä Palefacen kanssa.

Smashing Pumpkins tekee paluun

Smashing Pumpkins nousee tuhkasta. Bändin nettisivuilla kerrotaan, että Billy Corgan rustailee jo biisejä seuraavaa SP-albumia varten. Blabbermouthin tietojen mukaan rumpali Jimmy Chamberlin on jo lyöttäytynyt Corganin kelkkaan. Kitaristi James Ihan ja basisti D’Arcy Wretzkyn osalta tilanne ei ole vielä tiedossa. Melissa Auf Der Maur on ilmoittautunut olevansa käytettävissä basistiksi, mikäli D’Arcy ei uudelleenmuodostamiseen lähde mukaan.

Bolt Thrower @ Nosturi, 18.4.2006

Olipahan kokemus, varsinkin kun ottaa huomioon että yhtyettä mentiin katsomaan vain siksi että se parinkymmenen vuoden jälkeen vihdoinkin pääsi suomeen. En usko että olen kuunnellut kappalettakaan ko. yhtyettä sitten vuoden 95, mutta keikka kolisi silti samaan tapaan kuin aikoinaan yhtyeen levyt kolisivat kotioloissa.

Bolt Thrower on siis vanhan koulun death metal yhtye englannista, joka on saanut aikaan toistakymmentä levyä ja kourallisen muuta tuotantoa. Bändi ei jostain syystä aikaisemmin ole päässyt ruotsia lähemmäs suomen keikka-areenoita, joten vanhan koulukunnan metallisteille kyseessä oli ihan oikeasti tärkeä tapahtuma. Lippujakin keikalle oli mennyt kiitettävästi, reilut 600 etukäteen, joten Nosturissa olikin kuuma tunnelma ja ihan oikeasti tungosta.

Yhtye oli hyvässä vedossa ja näytti selkeästi nauttivansa energisestä suomalaisyleisöstään, joka jaksoi pogoilla ja moshata koko reilun tunnin mittaisen setin alusta loppuun. Bändi oli iloisen yllättynyt vastaanotostaan ja lupaili moneen kertaan palaavansa uudemmankin kerran, nopeammin kuin seuraavan 20 vuoden jälkeen.
Keikalla kuultiin uusien kappaleiden lisäksi vanhoja klassikkoja ja hieman uudempia pienhiteiksi muodostuneita kappaleita, joten kokonaisuudessa näkisin setin olleen hyvässä tasapainossa. Omia huippukohtia olivat World Eater / Cenotaph kappaleista rakennettu kokonaisuus, sekä …For Victory ja IVth Crusade. Muitakin kovia kappaleita kuultiin, mutta nämä tunnistin ja ne potkivan kovaa takamuksille.

Kovan keikan lisäksi bändillä oli myynnissä brändättyä rättiä ja lippistä erittäin kilpailukykyiseen hintaan, mikä on aika iso plussa. Itse katselin baseball jersey tyyppistä ”Those Once Loyal” paitaa pitemmänkin aikaa, se kun olisi irronnut 16€ hintaan.

Illan alussa soittaneet Amoral ja Hellbox jäivät kokonaan näkemättä ja Katapultin läppäriksi suunniteltua Kanadalaista Kataklysmiä ei nähty ollenkaan. Suomen oma Finnair kun oli onnistunut lennättämään bändin soittokamat Köpiksen ja Nevadan kunnassa sijaitsevan Huitsin kylän kautta maailmalle, bändi joutui jättämään koko keikan väliin.