Desert Sessions UK?

NME:n mukaan joukko brittiläisiä muusikoita on kokoontunut Josh Hommen The Desert Sessions -tyyppisen kokeellisen improvisaatiomusiikkiprojektin merkeissä. Britti-sessionsissa on toistaiseksi hääräillyt Bloc Party, Blurin ex-kitaristi Graham Coxon ja post-punk-yhtye Yourcodenameis:milo. Alkuperäisen DS:n Rancho De La Luna sijoittuu brittiversiossaan Newcastleen. Brittiporukka toivoo saavansa vokalisteikseen mm. PJ Harveyn ja Björkin.

Nähtäväksi jää syntyykö tästä samanlaista luovuuden lähdettä kuin kalifornialaisesta esikuvastaan. The Desert Sessionsin improv-jameista monet biisit ovat sittemmin päätyneet mm. Queens Of The Stone Agen ja Mondo Generatorin hittisikermiksi.

Nightwish antoi kenkää Tarja Turuselle

Kun kiertueen päätöskeikka oli rokattu, Turunen pantiin bändistä pihalle.

Avoimessa kirjeessä Nightwishin kotisivuilla Tuomas Holopainen toteaa:

”Nightwish on elämäntapa, henkireikä, josta emme pysty luopumaan. Yhtälailla varmaa on ettemme pysty jatkamaan bändiä sinun tai Marcelon [Cabulin, Turusen aviomiehen] kanssa. Viimeisen vajaan vuoden aikana tapahtui jotain surullista, jota olen pohtinut joka ikinen päivä, aamu ja yö. Sinun asenteesi ja käytöksesi ei enää sovi Nightwishin piiriin. Sinusta on tullut esiin sellaisia piirteitä, joita en olisi uskonut vanhassa rakkaassa ystävässäni näkeväni. Ihmiset jotka eivät puhu toisilleen vuoteen, eivät kuulu samaan bändiin.”

…

”Jotenkin Marcelo on saanut sinut muutettua siitä herttaisesta maalaistytöstä diivaksi, joka ei ajattele eikä käyttäydy enää kuten ennen. Tuntuu että olet liian varma omasta korvaamattomuudestasi ja statuksestasi.”

Tässä on jotain erittäin Yoko Onoa.

Täydennys jälkeenpäin: Kaksi tuntia tämän artikkelin jälkeen Helsingin Sanomat julkaisee artikkelin otsikolla Säveltäjä Holopainen: Nightwish koki Yoko Ono -kuvion. Arvio tilanteesta ei ollut kovin kaukaa haettu, näemmä.

Roklinnun maakuntakirjevaihtajan ensimmäinen postaus

Yks-kaks-yks-kaks… huhuu… onks tää mikrofoni päällä? Missä yleisö? Yleisö? Kukaan? Missä mä oon? Miksi… Kuka tämän kaiken takana on? Niin paljon kysymyksiä…

No niin. Täällä ollaan puhujanpöntössä. Kansalaisjournalismia! Rokkia, internettiä! Seksiä ja rommipekonia! Hurja tulishow, räjähdyksiä! Vauhdikasta elämää!

Olen Arto. Kakskytkaheksan vuotta. Seinäjoelta. Keskeltä juhanipalmutyyppistä latomerimaisemaa. Puukkojunkkareita. Juna-asema. Tekojärvi ja -vuori.

Käyn keikoilla aina kun sopivaa performanssia tarjolle tuodaan. Kerran-pari kuussa. Kesällä useilla festareilla fiilistelyä. Viime kesänä Provinssi, Ilosaari ja Qstock.

Musiikilliset kiinnostuksenaiheeni ovat laaja-alaiset. Roklinnun virallisen linjan vastaisesti termi kasari aiheuttaa minulle positiivisia mielleyhtymiä. Liikun vapautuneesti ilman genrerajoja: my way, your way, anything goes (tonight)! Jazzia, funkia, metallia, räppiä, progea, kaikkea paskaa.

Melkein kaikki Josh Hommen tekemä materiaali on erinomaista. Viime viikot on tullut fiilisteltyä Desert Sessionsia. Siinä on erittäin hyvä konsepti, jonka jonkun kannattaisi varastaa Suomeen. Ektro Records on maailman paras levy-yhtiö. Olen muuten Circlen ykkösfani (tieteellinen lähde).

Saatan esimerkiksi kirjoittaa keikkaraportaasin Kuolleiden intiaanien Bar 15 -keikalta 29.10.. Kuulemma jäävät tuon keikan jälkeen keikkatauolle ja keskittyvät toisen levynsä valmisteluun.

Nähdään! It’s gonna be a blast! *häipyy sumuun*

Franz Ferdinand tanssittaa taas

Olen viettänyt pari viikkoa Franz Ferdinandin seurassa ja yrittänyt löytää vastausta itselleni esittämääni kysymykseen, pidänkö skottipoikien riehakkaasta punkhenkisestä discorokista vai en. En oikein jaksanut innostua bändin ensimmäisestä levystä Franz Ferdinand sen ilmestymisen aikoihin, joten aloitin kakkoslevyn You Could Have It So Much Better kanssa ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Parilla ensimmäisellä kuuntelukerralla en saanut jotenkin tasapaksulta kuulostaneesta levystä irti juuri mitään ja luokittelin sen Vaikeasti Avautuvaksi. Pikkuhiljaa aloin tajuta, että lähestymistapani oli ollut aivan väärä.

Lopullinen valaistumiseni tapahtui kuunnellessani noin kymmenettä kertaa biisiä Do You Want To. Siinä korskea nuoren miehen ääni toteaa, että

Well I woke up tonight
I said I’m going to make somebody love me
Now I know that it’s you
You’re lucky lucky you’re so lucky

Kaiken takana on asenne. Ja Franz Ferdinandilla sitä riittää. Do You Want To saattaa kertoa illasta bileissä, mutta se kertoo myös tavasta, jolla bändi lähestyy yleisöään. ”Do you want to go where I’d never let you before”, kyselevät bändin pojat ja minun tehtäväni on sanoa kyllä ja seurata perässä. You Could Have It So Much Better ei selkeästi edes yritä olla mikään suuri taiteellinen elämys, vaan satsaa rehellisesti fiilikseen. Se ei ole vaikea levy eikä sitä tarvitse yrittää ymmärtää, sille pitää vain antautua.

Pikkuhiljaa se alkaa toimia ja levyn biisit suorastaan pakottavat jalan vipattamaan ja pyllyn keikkumaan, vaikka kuinka yrittäisi istua työpöytänsä ääressä viileän rauhallisena. Aiemmin mainitsemani Do You Want To:n lisäksi edukseen erottuvat mm. nuorta miesenergiaa pursuava This Boy ja levyn päättävä, vastustamattomasti rullaava Outsiders. Koko levy ei kuitenkaan ole hengästyttävää humppaa, vaan siltä löytyy myös mukavan rauhallisia, 60-luvun mieleen tuovia tunnelmapaloja, kuten Eleanor Put Your Boots Back On ja Fade Together.

You Could Have It So Much Better:in myötä myös bändin esikoislevy on löytänyt tiensä takaisin soittolistoilleni ja vietän nykyään iltani tanssien pitkin olohuonetta. Olen onnekas, sillä Franz Ferdinand on valinnut minut.

Keikat aikaisemmiksi

Rumban kyselyn mukaan suuri osa (vastanneista) keikoilla kävijöistä haluaisi, että keikat alkaisivat aikaisemmin. Kyselyn vajaasta viidestätuhannesta vastaajasta 90% toivoo keikkojen alkavan nykyistä aikaisemmin.

Usein keikoilla käyvänä työläisenä, en voi muuta kuin olla samaa mieltä. Yleensä, keikan loputtua lähempänä yhtä yöllä, ei seuraava päivä töissä ole herkkua muutamalla tunnilla lyhennettyjen yöunien jälkeen. Sama ongelma on ilmeisesti myös muusikoilla ja kiertuehenkilökunnalla päätellen siitä, mitä ovat haastatteluissa tai verkkosivuillaan kommentoineet.

Toivottavasti tämä tulos tuo jotain muutosta alkamisaikoihin tulevaisuudessa.

Hulvaton Sir Mix-A-Lot -cover

Törmäsin hulvattomaan Sir Mix-A-Lot -coveriin. Harvemmin laitan linkkejä yksittäisiin biiseihin, saati sitten yksittäisiin huumoribiiseihin, mutta nyt on aivan välttämätön pakko.

Kantriherra Jonathan Coulton lähestyy Mix-A-Lotin kappaletta Baby Got Back erikoisesta kulmasta. Räpin vastaus Spinal Tapin Big Bottomille saa tylyn käsittelyn.

Tässä on jotain samalla tavalla perverssiä kuin Johnny Cashin Rusty Cage -coverissa, mutta hulvattomuutta lisänä.

Goodness gracious – Reggae from Finland

Goodness gracious esittelee alaotsikkonsa mukaisesti suomalaista reggaeta, dubia ja onpa mukaan mahtunut myös yksi ska-kappale. Vaikken ole suuri reggaen ystävä, ovat muutamat näkemäni keikat osoittaneet, että Suomesta löytyy tarpeeksi ytimekästä reggaeta. Tällä kokoelmalla mennään paikoin rennommissa tunnelmissa, mikä asettaa oman rock-korvani koetukselle. Ensikuulemalla suuri osa kokoelman kappaleista kuulostaa kovin samankaltaisilta. Lisäkuuntelulla sävyjä alkaa löytyä, mutta silti viidentoista kappaleen paketti on turhan iso yhdellä kertaa kuunneltavaksi.

Levyllä on tasaisesti onnistuneita kappaleita, mutta levyn loppuun sijoitetuissa Roots cultivationin kappaleissa asia on saatu ytimekkäimmin talteen. Ei turhaa junnausta, vaan tiukka komppi, jonka päälle kasataan muut instrumentit toimivaksi kokonaisuudeksi. Roots cultivationin kohdalla kappaleet tuntuvat olevan lähellä live-tilannetta, mikä on hyvä lähtökohta.

Uusia reggaen ystäviä tämä levy tuskin synnyttää, mutta vanhat lienevät mielissään. Levyn ääninäytteitä voi kuunnella www.fatbeltrecords.com

Sammakon ja Liken kirjamessu-iltaklubi Helsingissä 29.10.

Turun Romantiikka -levyarviossaan Merten harmittelee missanneensa aiemmin yhtyeen ja runoilija Markku Innon yhteistuotannot. Romantiikan poikien uutuuslevyltä saa toki maistiaisia rok-runoudesta, mutta tämän kuun lopussa Helsingin suunnalla asuvilla on mahdollisuus päästä haukkaamaan sitä isompina paloina. Kustannusyhtiö Sammakko ja Like kustannus järjestävät Helsingin kirjamessuihin liittyvän iltaklubin ravintola Rytmissä, Helsingin Kalliossa (Toinen linja 2) lauantaina 29.10.

Sammakon keikkakalenterin mukaan klubilla esiintyvät mm. Turun Romantiikka, Tumppi Varonen, Markku Into, Teemu Hirvilammi ja Riku Korhonen.

[Tarkennusta esiintyjälistaan 18.10.:]

Sammakon postituslistan kautta saapuneen viestin mukaan esiintyjälista on seuraavanlainen: Turun Romantiikka vastaa musiikista yhdessä Neil Leytonin, Heikki Salon, Jarkko Martikaisen ja Tumppi Varosen kanssa. Runojaan lukevat mm. Riku Korhonen ja Heikki Niska. Runomusiikkia esittävät duot Teemu Hirvilammi & Matti Hikipää ja Anja Snellman & Jukka Orma.

Markku Intoa ei siis ilmeisesti esiintymislavalla nähdä, mutta muuten on kyllä runomeininkiä luvassa. Ohjelma alka Ravintola Rytmissä klo 20:00.