Jenkatehdas – keikkoja suorana netissä
Tänään aloittaa Jenkatehdas-niminen palvelu, jonka ideana on tarjota bändien keikkoja netin kautta. Tänään saitilla esiintyy Phoenix Effect, jonne 3000 ensimmäistä saa ilmaisen ”lipun”. Normaalisti keikat kuitenkin maksavat.
Saitilla ei kerrota paljonko keikan katsominen jatkossa maksaa. Onko kyse parista eurosta vai ollaanko lähempänä paikan päällä tsekattavan keikan hintaa? Vaikea kuvitella että ainakaan itse maksaisin nettikeikasta paria euroa enempää, jos sitäkään. Hommassa on nimittäin yksi perustavaa laatua oleva ongelma.
Netissä keikasta katoaa se ydinjuttu, paikalla oleminen. ”Aplodeja voi antaa näpsäyttämällä hiirtä”, sanotaan Hesarin artikkelissa. Hoh hoijaa.
Jos kerran haluan jonkun bändin nähdä, näen mielummin sen vaivan että menen paikan päälle katsomaan. Toki ratkaisu ei ole etäisyyksistä johtuen kaikille yhtä helppo. Rovaniemeltä ei lähdetä Tavastialle tuosta vain.
On tuossa ideanpoikanen kuitenkin, vaikkei sekään uusi. Katsotaan miten käy.
The Flaming Lips -valokuvakirja
The Flaming Lips julkaisee valokuvakirjan jossa on kuvia yhtyeen keikoilta. Nämä keikathan ovat tunnetusti yhtä paperisilpun, eläinpukuisten avustajien ja hyväntuulisuuden ilotulitusta, joten kuvat eivät liene tylsiä. Kuvat on ottanut Wayne Coynen valokuvaaja-vaimo J. Michelle Martin-Coyne.
Kirjassa on ainakin yksi kuva viime vuoden Suomen keikalta Pitkä kuuma kesä -festareilla.
Opethilta livelevy – karmeat kannet
Opeth on juuri julkaissut livelevyn/dvd:n aiemmin tänä vuonna nauhoitetusta Royal Albert Hall -konsertistaan. Matsku kuulostaa hienolta ja sehän on pääasia. Levyn kantta katsoessa tekee kuitenkin mieli irvistää.
Joku olisi voinut kertoa graafikolle että nyt on kyseessä hevibändin livelevy eikä 80-luvun lattariartistin uudelleenjulkaisu. Varsinkin jos vertaa uutta kantta mihin tahansa kanteen yhtyeen aiemmasta tuotannosta on ero aikamoinen.
Edit: Kuten pni kommentoi, kyseessä on viittaus Deep Purplen livelevyyn. Tuo tieto pistää Opeth-kannen oikeaan aikaperspektiiviin ja luultavasti puhuttelee paljonkin niitä jotka ovat Purplea kuunnelleet.
Porilaisilla kolme keikkaa Roadburnissa
Tänään julkistettu tiedote kertoo, että Circle esiintyy ensi kevään Roadburnissa kahdesti, ja bonuksena Pharaoh Overlord kerran.
Circle esiintyi Hollannissa myös eilen, Groningenissa. Meininki näytti erittäin pätevältä:
Mutta missä oli Leppänen?
Uutta Trent Reznoria
Trent tarjoaa viisi raitaa ilmaiseksi uudelta soundtrackiltaan.
Ennen kuin ensimmäinen biisi oli loppunut kuulokkeissani, olin jo pannut sisään tilauksen Blu-raysta. Se oli reippaat 26 dollaria Suomeen toimitettuna, ei paha.
Weezer ottaa osaa Auto-Tune the Newsiin
Weezerin herrat ovat aiemminkin osoittaneet olevansa sisällä nettimeemeissä. Siksei ole ihan holtittoman yllättävää, että Weezer tarjosi Auto-Tune The Newsille taustaraidaksi uuden levyn avausraidan Memories, ja käyvät muutaman säkeen vetämässä videolla itsekin.
Kas tässä:
Grinderman 2
Vaikka Spotifyssani on soinut tuo edellisessä postauksessa mainittu Weezerin Hurley tällä viikolla paljon, vielä enemmän on soinut uusi Grinderman.
Grindermanin kakkoslevy on ainakin minun korviini vielä parempi kuin kriitikoiden ylistämä debyytti. Nick Cavella on tapana osua maaliin aika isolla prosentilla. Koska herkistelevää Cavea on riittävästi jo, on mukava kuulla tällaista runnomistakin.
Weezer: Hurley
Weezer julkaisee uuden levyn vain vajaa vuosi edellisestä. Raditude oli hyvä, mutta hieman rönsyilevä levy. Eniten oudoksutti tanssipopista lainaava tuotanto. Kornista levynkannesta huolimatta Hurleyllä mennään perinteisemmin konstein ja hyvä niin.
Jo paperilla homma vaikuttaa toimivalta: kymmenen kappaletta ja kaikkien kesto alle neljän minuutin. Kappaleiden teemat ovat tutun turvallisia. Sinkkubiisi Memoriesilla muistellaan vanhoja hyviä aikoja, Ruling Me:n aiheena ovat tytöt ja oleilu. Hyvä poprock-levy siis?
Ei hyvä, vaan erinomainen. Rivers osaa helppojen, iskevien riimien rakentamisen. Ruling Me:n kertosäe on euroviisutasoa, mutta hei, jos esittää asiansa uskottavasti niin mikä tahansa toimii.
In the rain, in the sun
Everybody needs someone
They can dream all night long
Ruling Me rokkaa siis vastustamattomasti, hitaampitempoinen Trainwrecks luottaa junnaaviin kitaroihin ja yleisilmeeltään vihaisemman Where’s My Sex?:n tasapainottaa nopea väliosa.
Myös rullaava Smart Girls toimii: siinä yhdistyvät Cuomon kimeä ääni, iskevät riimit ja ytimekäs kitarasoolo. Ainoat hieman heikommat kappaleet ovat Run Away ja Brave New World.
Weezer on lähellä samanlaista suoraviivaista napakymppiä jollainen Green album oli. Yksi yhteen vanhan toistoa Hurley ei silti ole vaan päivittää vanhaa juuri sopivasti.
Jos Cuomon luovuuden puuska jatkuu, voisi seuraava levy olla se kauan kaivattu täysosuma. Yhtä kaikki Weezer on vauhdissa. Haluaisin kovasti nähdä bändin livenä nyt. Hurleyn biisit eivät ainakaan jätä kylmäksi.
Roadburn 2011
Aika hiljaista ollut allekirjoittaneen päivitysrintamalla viimeaikoina, mutta jos tästä nyt taas jotain räiskäisisi linjoille.
Nimittäin Roadburn 2011 playlistin, Spotify:n kautta kuunneltavaksi tietenkin.
Tietenkään kaikkea ei sieltä löydy, varsinkin kun on kyseessä näinkin valtavirrasta poikkeava tapahtuma, mutta ihan kivasti tähän mennessä kuitenkin.
Roadburn 2011 playlist @ Spotify
Itse festarin sivut löytyvät osoitteesta Roadburn.com ja lisäinfoa tähän mennessä julkistetuista bändeistä. Place of Skulls, Count Raven, Sunn 0))) ja Pentagram näin joitain nimiä listatakseni.
Kovat bileet ovat tänäkin vuonna pykäämässä, vielä kun saisivat kuluvan vuoden bileistä peruuttaneen Shrinebuilderin mukaan, niin olisi vallan mahtavaa.
PS. Vuoden 2009 Roadburnille on myös olemassa Spotify playlist. Jos jollain on vastaava listaus vuodelle 2010, ottaisin mielelläni vastaan.
Roklintu 