Isot levy-yhtiöt lanseeraavat CMX:n yhdessä

Sony, Warner, Universal ja EMI lanseeraavat CMX:n.

CMX
Kuva: Vipa, Creative Commons

Ei sitä CMX-bändiä, vaan ihan toisen CMX:n, sen musiikkitiedostomuodon.

CMX-formaatissa albumin lisäkilkkeeksi on paketoitu kansitaidetta, lyriikoita, videota ja tämä kaikki on pakattu yhteen tiedostoon. Ei siis mitään muuta olennaista uutta auringon alla kuin koko albumin tuuppaaminen yhteen tiedostoon.

Sinänsä kätevän idean tappaa aika tehokkaasti se, että Apple ei ole mukana tuossa rintamassa, vaan kehittää omaa formaattia. Applen osuus digitaalisen musiikin myynnistä on aika muikea, ja mikä olennaisinta, Applen osuus kannettavista musiikkisoittimista on vähän perkeleellis-helvetillinen. Applella on mitä ilmeisimmin oma versio projektista menossa Cocktail-nimellä. Tästä syystä Apple tuskin tukee iTunesissa ja iPodeissa CMX:ää yhtään sen enempää kuin se tuki WMA:ta tai OGG:ia.

Veikkaan nihkeää lähtöä CMX:lle, enkä paljon paukkuja olisi pariin vuoteen lyömässä Cocktailillekaan, kun sitä eivät vanhat soittimet tue.

Flow festival -ennakkohehkutus osa 2

Flown esiintyjätoivelistani kärjessä oli tänä vuonna mm. Natasha Khanin sooloprojekti Bat For Lashes sekä yhdysvaltalainen Animal Collective. Näitä artisteja ei Flow:ssa kuitenkaan nähdä.

Lohdutukseksi olen löytänyt esiintyjistä uuden suosikin elektronisen musiikin saralta. Kyseessä on viime vuonna esikoislevynsä julkaissut Ladyhawke. Bat For Lashesin tavoin artistinimen takaa löytyy nuori nainen, uusiseelantilainen Phillipa Brown.

Bat For Lashesiin ja Animal Collectiveen verrattuna Ladyhawke on toki monta astetta popimpaa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä kappaleista löytyy koukkuja ja soundimaailma on tuoreen kuuloinen. Vaikkei levy muutenkaan ole hissuttelua sen menevimmästä päästä on kappale My Delirium.

Hip hopin historiaa

URB 09 -tapahtumaan liittyen Kiasmassa esitetään huomenna 8.8. Public Enemystä kertova dokumentti Welcome to the Terrordome. Elokuvan jälkeen Janne Immonen pitää luennon hip hopin historiasta kommentoijanaan Karri Miettinen. Immoselta ilmestyy syksyllä kirja rap-musiikin poliittisesta historiasta.

Madonna was here

Yleisöä Lauttasaaren rannalla

Vuoden isoin konsertti on sitten ohi. Itse en ollut maksaneen yleisön joukossa vaan Lauttasaaren rannalla jonne keikka kuului kohtalaisesti. Visuaalisesta puolesta ei sitten näkynytkään juuri mitään. Harmi, sillä keikan visuaalista antia oli ennakkoon hehkutettu mediassa.

Eilisen kaltaiset jättitapahtumat ovat mielenkiintoisia, sillä ne yhdistävät kaupunkilaisia ja tuovat oman lisänsä katukuvaan, hyvässä ja pahassa. On ollut kiinnostavaa huomata että konserttijärjestäjät ovat ilmeisen perillä myös Jätkäsaaren tapaisista väliaikaisista konserttipaikoista.

Mariah Careyn uuden CD:n mukana 34-sivuinen mainosliite

Mariah Carey ei sinänsä ole kaikkein rok-uskottavin tähti muutenkaan, mutta silti jaksaa yllättää, että Def Jam on myynyt Elle-lehdelle Mariah Careyn uuden CD:n booklettiin 34 sivun mainosliitteen.

Veikkaan, että esimerkiksi seuraavassa Radioheadin julkaisussa ei ole vastaavanlaista.

“The idea was really simple thinking: ‘We sell millions of records, so you should advertise with us,’” said Antonio “L.A.” Reid, chairman, Island Def Jam Music Group, a unit of Universal Music Group. “My artists have substantial circulation—when you sell 2 million, 5 million, 8 million, that’s a lot of eyeballs. Most magazines aren’t as successful as those records.”

Mitenkäs ne meikäläisen kaltaiset harvat, jotka vielä ostavat (muita kuin Mariah Careyn) CD:itä juuri siksi, että niillä on keräilyarvoa ja ovat näppärä tapa arkistoida musiikkikokoelma pitkälle tulevaisuuteen ja diggaavat levynkansista hipelöitävänä esineenä? Ei taida liiemmin moinen lisätä haluja ostaa levyjä.