CMX:n Talvikuninkaan kaikki 8000 kappaletta on Hesarin mukaan myyty loppuun jo ennakkomyynnissä n. 35-40 EUR loppuasiakashinnasta huolimatta.
Oletan, että tuolla loppuunmyynnillä tarkoitetaan, että jokainen noista 8000:sta on mennyt kauppoihin, eikä jää levytukkurin varastoon.
Konsepti vaikuttaa toimivalta CMX:n tapauksessa, kun säveltäkään kuulematta menee jokainen painettu levy kaupaksi.
Kuka muu voisi Suomessa myydä 8000 kpl neljänkympin levyjä?
Vilkaistaanpa levymyyntiä, niin saadaan asioita perspektiiviin. Ajattelin verrata tässä kahta verivihollista, Ministryä ja Jope Ruonansuuta.
Mainio industriaalimetallibändi Ministry, joka oli tärkeänä elementtinä musiikkimakuni laajentamisessa konemusiikin suuntaan, on myynyt tilastojen mukaan viimeisiä levyjään seuraavasti USA:ssa (300 miljoonaa asukasta) tammikuuhun 2007 mennessä:
Animositisomina: 46 319
Houses of the Molé: 45 419
Rio Grande Blood: 34 346
Jope Ruonansuu on myynyt ÄKT:n mukaan Suomessa (5,3 miljoonaa asukasta) levyjään seuraavasti:
Naurettava 90-luku 47818
Washington Bar 22674
FinnShits 39598
Kiikun Kaakun 32050
Jope Ruonansuu Presidentiksi 33931
Jope Ruonansuu -ja Elvis-osasto 38958
Täällä Washington 39199
Politiikkaa ja erotiikkaa 46906
Työnnä kännykkä hanuriin 55929
Hauskaa joulua 30411
Lomakiertue 20864
Naura pois 20808
Tosi CD 19671
Jotta Jopen hegemonia olisi täydellinen, vertaillaanpa kestosuosikki CMX:n ja Jopen levymyyntiä 2000-luvulla käppyrän muodossa.
Elän ilmeisesti jonkinlaisessa tyhjiössä, kun en tunne ketään Jope Ruonansuun yhtäkään levyä ostanutta, vaikka Jope on kaksi kertaa CMX:n kokoinen artisti, jos myyntiä katsotaan. Ministryllä on 300 miljoonan kansassa yhtä paljon faneja kuin Jopella on 5 miljoonan kansassa.
Missä ovat ihmiset, jotka ostavat Jopen levyjä? Niitä on näköjään paljon. Kertoisitteko kommenteissa, mikä Jopessa on se juttu?
Roklintu 