CMX avaa rahavirtojaan

Ei vaikuta siltä, että suomalainen musiikki pikkaisenkaan valtavirran ulkopuolella olisi kovin kova rahantekokone. Lainaus CMX:n kysy-vastaa -palstalta:

19/01/2012

Miksi artistit itkevät piratismin takia menetetyistä levytuotoista, keikkaliksojen vähyydestä jne? Okei, cd-levyjä varmaan myydään kappaleina vähemmän kuin ennen, mutta tilalle on tullut itunesit ym. ja sitä kautta rahaa tulee varmasti aikaisempaa enemmän. Spotifykin maksaa runsaita korvauksia jokaisesta kuuntelusta. Tosiasiassa artistit tienaavat tänä päivänä enemmän kuin koskaan.

Y: Pitäisköhän ihan kiittää valaisevista ennakkoluuloista. Ihan suoraa puhetta musiikielämän kulisseista, saa ajatella kun lukee: kymmenentuhannen kappaleen levynmyynti on nykyään ihmesaavutus. Se on myös myyntimäärä, jonka kohdalla levy alkaa muuttua investoinnista tuotoksi. Eli palkaksi. Mehän ei olla rikkaita perijöitä, vaan duunareitten skidejä, jotka halus joskus soittaa rokkia. Eli jos levy myy yli kymmenen tuhatta, voi tekijäkin saada siitä jo jotain palkkiota. Todennäköisempää nykymyynneillä on, että levy ei tuota rojalteina muusikoille mitään. Meidän edellinen albumimme Iäti möi 10800 kappaletta ilmestymisvuonnaan vaikka oli listaykkönen ilmestyessään. Mä sain siitä kolme tonnia rojalteja. Sama logiikka koskee keikkailua. Jos kolmensadan hengen klubi on täynnä kympin lipuilla, on bändi vielä miinuksilla kulujen vuoksi, jotka vaikkapa meillä ovat keskimäärin 4500 per keikka. Itunesin kautta menee Suomessa joitain satoja levyjä vuosittain. Spotifystä voin kertoa, että tilityksen mukaan edellisen albumimme single Linnunrata oli kuunneltu sitä kautta 400 000 kertaa. Tilitys oli kokonaista viisikymmentä euroa. Itkemättä – käyttääkseni värikästä termiäsi – voin kertoa, että näkyvätkin artistit (siis ylipäätään, ei tämä vain meitä koske) tienaavat tänä päivänä ehkä noin 20% siitä mitä tienasivat vielä kymmenen vuotta sitten, jos sitäkään. Etenkin, jos ei kiinnosta tehdä huumorikeikkaa telkkarissa (ja monelleko niitäkään tarjotaan, vai ootko viime aikoina nähny suomalaisa artistjeja tekemässä musahommaa teeveessä?), tai yrittää raivona miellyttää kaikkia (eli ei ketään) jotain yleishuttua leipomalla. Sen vuoksi on aika ikävä kuunnella jäkätystä taholta, jotka eivät tunne tosiasioita, eivätkä niistä välitä. Me kyllä duunilla pärjätään, vituttaa vaan kun väki luulee rikkaaksi.

CMX: Iäti – ei mennyt niin kuin Strömsössä

Olen pitänyt tähän mennessä jokaisesta CMX-levystä. Jotkut niistä ovat olleet erinomaisia, kuten Aurinko, Aura, Rautakantele ja Talvikuningas. Toiset ovat olleet hieman valjumpia, mutta edelleen huippukohdiltaan hyviä, kuten Discopolis ja Isohaara. Nyt en ole enää varma, tuliko hyvä levy ulos.

Olen kuunnellut uutta Iäti-levyä reippaanlaisesti nyt parin päivän aikana, mutta se jää minulle aivan valjuksi. Minulle tulee vähän sellainen fiilis, että nyt on aikuistuttu liikaa. Kypsyminen on mennyt jopa pehmeälle Radio Suomi -asteelle. Ehkä tämä on tarpeellinen vastaveto Talvikuninkaan progeilulle, mutta minuun tämä ei iske.

Tästä tulikin mieleen: Yle Areena tarjoilee eilisen Strömsön, jonka lopussa bändi soittaa ja aiemmin Yrjänä tekee voileipiä ja vastaa aivan yllättäen kysyttyyn kysymykseen ”Mitä puut merkitsevät sinulle?”

Isot levy-yhtiöt lanseeraavat CMX:n yhdessä

Sony, Warner, Universal ja EMI lanseeraavat CMX:n.

CMX
Kuva: Vipa, Creative Commons

Ei sitä CMX-bändiä, vaan ihan toisen CMX:n, sen musiikkitiedostomuodon.

CMX-formaatissa albumin lisäkilkkeeksi on paketoitu kansitaidetta, lyriikoita, videota ja tämä kaikki on pakattu yhteen tiedostoon. Ei siis mitään muuta olennaista uutta auringon alla kuin koko albumin tuuppaaminen yhteen tiedostoon.

Sinänsä kätevän idean tappaa aika tehokkaasti se, että Apple ei ole mukana tuossa rintamassa, vaan kehittää omaa formaattia. Applen osuus digitaalisen musiikin myynnistä on aika muikea, ja mikä olennaisinta, Applen osuus kannettavista musiikkisoittimista on vähän perkeleellis-helvetillinen. Applella on mitä ilmeisimmin oma versio projektista menossa Cocktail-nimellä. Tästä syystä Apple tuskin tukee iTunesissa ja iPodeissa CMX:ää yhtään sen enempää kuin se tuki WMA:ta tai OGG:ia.

Veikkaan nihkeää lähtöä CMX:lle, enkä paljon paukkuja olisi pariin vuoteen lyömässä Cocktailillekaan, kun sitä eivät vanhat soittimet tue.

CMX livenä Ylellä

CMX kävi vääntämässä Yleisradiossa keikan, joka vastapainoksi hiljattaiselle kokoelmalevylle ei suuremmin hittejä hakevaa yleisöä kosiskellut. Paikalla olikin vain kourallinen ihmisiä. Muutaman hengen yleisölle soittaminen näyttää aina yhtä hassulta.

Yle haastatteli samassa yhteydessä Roklinnun tutuksi tekemällä metodilla Yrjänää. Tosin kesken haastattelun haastattelija alkoi maitoilla ja kysyi toisenkin kysymyksen, ja kolmannen!

Huomiselle Tavastian keikalle näyttää olevan vielä lippuja. En muista olleeni kymmeneen vuoteen CMX:n Tavastian keikalla, johon olisi jäänyt lippuja ovelle myyntiin. Joko yleisö alkaa väsyä?

Eipä sitä itsekään toisaalta noin neljännellekymmenennelle (kyllä, laskin keikkakalenterista) CMX-keikalle mene ihan sillä samalla innolla kuin joskus ”CMX soittaa outoja” -keikalle ylioppilaskirjoitusten kevennykseksi keväällä 1996. Tosin harvassapa ovat ne bändit, joiden keikkoja jaksaa nelisenkymmentä katsoa.

Vuonna 2007

julkaistiin kuulemma musiikkia, mutta mielikuvia ei juuri jäänyt. Piti ihan raapia tynnyriä että sai muutaman maininnan kasaan. Onneksi ne harvat ovat kohtuullisen edustavia.

Vuoden 2007 tapaus

oli CMX:n Talvikuningas -avaruusooppera. Levynä ihan jees – ei paras, vaan hyvä – mutta kun joku menee ja tekee scifi-henkisen teemalevyn kunnon paketissa, ei voi kuin ihailla. Olin lopulta hieman pettynyt kuvitukseen, koska promot lupasivat parempaa, mutta hyvä näin. Ja satatuhatta tappajasatelliittia ei voi olla väärässä.

Vuoden 2007 levy

saattoi olla myös ainoa vuonna 2007 julkaistu kotimainen rokkilevy, tai ainakaan muista ei ole kauheasti jäänyt mielikuvia. Ja se on Radiopuhelimien Viisi tähteä. Muut katoaa, jää, ja kellastuu, mutta Oulun rytmipumppu senkun jatkaa hyväksi havaitulla linjalla. Hyvänä kakkosena Turku Romantic Movementin Noise & Confusion.

Vuoden 2007 kappale

on Kentin Ingenting, koska ruotsin pojat vain osaavat tehdä jokaiselle levylle sen yhden koukuttavan poppiskappaleen. Levyllä on kuulemma muitakin kappaleita – en tiedä, en ole kuunnellut juurikaan.

Vuoden 2007 retrokokoelma

on Limonadi Elohopean muistokirjoitus Taskuelokuvia 94-04, joka summaa edesmenneen yhtyeen elämänkaaren kivasti.

Siinäpä ne, tärkeimmät.