Eilen tuli taas koettua yksi kovimmista rock keikoista pitkään aikaan, eikä tilannetta lainkaan heikentänyt se että kyse oli raskaasta musiikista Zakk Wylden malliin. Se mikä tapahtumassa tuli selkeäksi, oli että kyseessä on yksi raskaamman musiikin kovimmista kitaristeista, joka hoiti hommansa paremmin kuin hyvin. Keikan aikana nähtiin kliseisinäkin pidettäviä kitarasankarien tempauksia, kuten soolo niskan takana ja hampailla soittaen, mutta mikä teki tapauksesta mainitsemisen arvoisen on se että tuo soolo myös kuulosta tolkuttoman hyvältä.
Keikalla soitti myös
Black Label Societyn edellisestä vierailusta on vierähtänyt jo tovi, joten ei ole ihmekään että lipun Tavastialle myytiin loppuun muutamassa tunnissa. Paikalle saapuneessa väessä oli selkeästi nähtävissä taipumus metallisempaan musiikkiin, mutta myös ns. Biker-henkinen pukeutuminen on kovassa suosiossa. Huomioitavaa on myös etten muista koskaan nähneeni Tavastian lattialla niin montaa tyhjää tuoppia kuin tämän keikan jälkeen, ne kirjaimellisesti kolisivat jokaisella askeleella salista poistuttaessa.
Mutta itse asiaan, eli keikkaan. Lavalle oli raahattu rekvisiittaa punaisten hälytysvalojen, taustalla roikkuvan mafia aiheisen kankaan, lavan edustaa koristavien pääkallojen ja paksusta ketjusta hitsatun mikrofoni-standien muodossa, joka kieltämättä istui yhtyeen tyyliin. Keikka aloitettiin Kummisetä elokuvasta tutun häävalssin tahtiin, joka jälkeen itse yhtye saapui lavalle päräyttäen moottorit käyntiin. Illan ensimmäinen kohokohta tuli eteen yllättävän nopeasti, kun bändi soitti Dimebag Darrellille omistetun In This River kappaleen ja innoitti yleisön valaisemaan pimeää salia sytyttimillään.
Seuraava huippuhetki koettiin keikan puolenvälin jälkeen, jolloin muu yhtye siirtyi backtagen suojiin ja Herra Wylde vaihtoi sähkökitaran akustiseen serkkuunsa sekä aloitti hulvattoman akustisen jammailuosuuden. Jammailun aikana yleisöä viihdytettiin hauskoilla sekä teknisillä tilutuksilla, herkällä tunnelmoinnilla, vimmatulla sooloilulla sekä loppuun soitetulla Ozzyn Mama I’m Coming Home kappaleella, jonka yleisö lauloi alusta loppuun. Todella erikoinen ja hieno kokemus, joka ei ihan joka bändiltä luonnistuisi.
Laajennetussa artikkelissa hieman lisää tekstiä, keikalla soitetut kappaleet sekä muutama (heikkolaatuinen) kuva.
Jatka lukemista ”Black Label Society @ Tavastia, 9.6.2005” →