FME on sitten nähty ja koettu. Tilaisuus oli järjestetty erittäin hyvin ja kuulemani mukaan suuri osa näytteilleasettajista ja ulkomaanvieraista tulevat ensi vuonnakin, jos tilaisuus järjestetään.
Yleisölle tilaisuudessa selkeästi suurinta huvia olivat tietenkin keikat, sekä muusikoiden pitämät klinikat, joista itsekin katsoin muutaman. Messujen yhdeksi kohokohdaksi allekirjoittaneelle nousikin Lauri Porran bassoklinikka (samassa Kalle Torniaisen rumpuklinikan kanssa), jonka aikana mies muun muossa soitti Sibeliuksen Finlandiasta oman versionsa. Bassolla. Käyttäen suurimmaksi osaksi huiluääniä. Uskomatonta. Porran Orgaaninen soittaminen teki lähtemättömän vaikutuksen.
Tilaisuudessa oli medioiden, muusikoiden ja julkaisijoiden tarpeita varten ns. Meet & Greet tilaisuus, jossa he siis pääsevät tapaamaan ja keskustelemaan toistensa kanssa epävirallisissa merkeissä. Käsittääkseni tilaisuus oli suuri hitti ja josta kaikki asianomaiset kuulemma nauttivat. Tilaisuuden luonteesta johtuen ei tälläisellä normaalilla rivijournolla ollut sinne mitään asiaa, vaikka ovimiehen tuntevana olisin varmasti saanut itseni sisään luimittua.
Yksi suosituimmista oheistapahtumista oli myös Hevikaraoke, jos on ilmeisesti tullut iso villitys helsinkiläisen metallikansan suosimassa Corner Ravintolassa. Myös messuilla mikki oli kovassa käytössä eikä karaoketilaa nähty tyhjänä montaakaan kertaa.
Allekirjoittanut ei katsonut messujen aikana kuin muutamaa yhtyettä, joista puolet soittivat aivan liian lujaa, joten en aio edes yrittää kirjoittaa arvioita keikoista. Uusina yllättäjinä pitää kuitenkin mainita Callisto, jonka maaninen soitanta toi mieleeni hieman Swallow The Sun:in sekä Sakara Records:in tiskillä kuuntelemani Stam1na. Iso kiitos Sakaran puuhamiehelle Tuomolle, joka maanitteli minut kuuntelemaan ko. levyä tarjoamalla lahjoja t-paidan muodossa. Kaikkea hyvää Sakaralle jatkossakin!
Kaikenkaikkiaan messut olivat mielyttävä kokemus, jossa alan ihmiset saivat mahdollisuuden tavata toisiaan mukavassa ympäristössä ja yleisö pääsi helpommin kiinni yhtyeisiin ja niiden edustajiin. Laaja valikoima myynti ja esittelytiskejä takasivat myös meille ihmettelijöille tunneiksi tutkittavaa ja tarkasteltavaa. Erittäin positiivinen kokemus, jonka toivon uusiutuvan seuraavanakin vuonna, toivottavasti hieman laajemmissa merkeissä. Ainoana mainitsemisen arvoisena negatiivisena puolena, oli megalomaaninen miksaaja, jonka käsitys sopivasta volyymitasosta perustui ajatukselle ”vähän lujempaa kun edellinen bändi”.
Katso fme.fi sivut.
Roklintu 