Radion aamushow vuonna 2012

Tuija linkkasi mielenkiintoiseen näkemykseen tulevaisuuden aamushow'sta.

Tulevaisuuden aamushow on räätälöity työmatkan mittaiseksi ja se synkataan aamulla ennen töihin lähtöä soittimeen. (Itse olen aamulla ennen töihin lähtöä niin koomassa, että suihkussa käynti ja hampaiden pesu onnistuu juuri ja juuri, kaikki vaativampi on täysin saavuttamattomissa.)

Tuo visio on kieltämättä houkutteleva. Kiitos nauhoittavan digiboksin, televisionkatseluni on jo irronnut lähetysajan ikeestä. Radiota ei tule kovin paljon kuunneltua, mutta jos jostain irtoaisi riittävä määrä fiksua sisältöä, saattaisin palata päivittäiseen radionkuunteluun.

Isoimpana haasteena näen sen, että ainakaan nykyisellään musiikkia ei liene järkevän hintaista lisensoida podcasteihin, päätellen Radio Helsingin podcast-kokeiluista.

Silloin, kun Penn Radio oli vielä voimissaan, pyöritin itse jokaisen jakson läpi työmatkoilla. Tätä nykyä sahailen vain Phil Gordonin pokeripodcasteja läpi, mutta niitä tulee sen verran harvakseltaan, että joudun nauttimaan ihan normaalista musiikista välillä.

Onko Suomessa mitään kuuntelemisen arvoista ajankohtaista podcastia?

Michael Stipe: Musiikkivideoilla ei ole enää merkitystä

Internet killed the video star!

R.E.M.in Michael Stipe toteaa, että musiikkivideo on kuollut media. Musiikkivideon roolin hoitaa Internet.

Onhan tuo noin, musiikkivideoiden roolina aiemmassa maailman ajassa oli tutustuttaa televisiota katsova kansa uusiin kappaleisiin ja artisteihin. Nyttemmin Internet hoitaa tutustuttamisen paljon tehokkaammin ja tyylikkäämmin.

Miettikääpä omalta kohdaltanne – milloin viimeksi olette tykästyneet johonkin uuteen bändiin sen perusteella, että olette nähneet videon televisiosta? Milloin ylipäätään olette katselleet musiikkivideoita televisiosta?

MTV on myös huomannut tämän ja on muuttunut musiikkitelevisiosta nuorten realityohjelmia pulppuavaksi kanavaksi. Tuleeko sieltä edes enää musiikkivideoita?

Voice-kansalle musiikkivideoilla on vielä väliä, mutta tuskinpa kauan. Tuskinpa tätä kirjoitusta lukee järin moni voicekansalainen.

The Dandy Warhols -klubi

The Dandy Warhols onnistui julkaisemaan muutamia viikkoja sitten levyn ilman että noteerasin.

NIN-Radiohead-hengessä Dandyt kokeilevat uutta lähestymistapaa. Sen sijaan, että myisivät yksinkertaisesti vain downloadeja ja muovikiekkoja, he myyvät jäsenyyksiä. Vuoden jäsenyys Dandy Warhols -klubissa maksaa 35 taalaa. Jäsenyys pitää sisällään uuden levyn muovilla, jahka se tulee painosta, downloadattava (ja DRM-vapaa) versio levystä NYT, pari julistetta ja videoita ja liveraitoja läpi vuoden.

22 euroa (=35 USD) on minusta kohtuullinen hinta tuosta diilistä, joten luottokortti vingahti. Jonkinsorttisia toimituskuluja kamasta on, kun sitä kuljettelee mannerten välillä, mutta tuskinpa se tuhottomasti on.

Jos ei halua antaa ilmaiseksi, tämä kuulostaa toimivalta tavalta. Tulevaisuus näyttää, miten tämä malli toimii. Ainakaan pressi ei ole hellinyt, kun on meikäläisen tutkan alla ollut kokonaan.