Kuukausi: heinäkuu 2010

Rock Werchter 2010: torstai

Rock Werchterin ensimmäinen päivä meni alueeseen tutustuessa ja muutamia kiinnostavia nimiä kuunnellessa.

Werchterissä oli kaksi lavaa, päälava sekä pienempi Pyramid Marquee, joka oli arviolta 5000 henkeä vetävä teltta. Sen eteen oli tehty laajempi oleskelualue jossa oli yksi iso ruutu keikan seuraamista varten. Lavat olivat varsin lähellä toisiaan ja usein kakkoslavalla ollessa päälavan äänet kuuluivat häiritsevästi.

Roskildeen verrattuna Werchterin bänditarjonta oli niukka mutta tarjosi isompia nimiä. Neljän päivän aikana Werchterissä esiintyi yhteensä 54 bändiä kahdella lavalla, Roskildessa taas reilusti yli 100 bändiä viidellä lavalla. Ehkä tästä johtuen Werchter ei houkuttele niin paljon ulkomaisia festarikävijöitä.

Kakkoslavalla pääsin kuuntelemaan tulevaa Flow-vierasta The xx:ää. Petyin pahasti, sillä 20 minuutissa keikka ei yrityksestä huolimatta oikein lähtenyt käyntiin. Homma toiminee paremmin Suvilahden ympäristössä elokuussa. Parhaat raidat jätettiin varmasti keikan loppuun, mutta siirryin silti päälavalle toteamaan että samassa ajassa Phoenix oli saanut aikaan mukavan kesäisen menon. Hieman lisää rock-asennetta laulaja Thomas Marsilta silti kaipaisi.

Päivän tasokkaimmasta esityksestä vastasi odotetusti Muse. Setti oli tuttua tavaraa: pääpaino oli kahden tuoreimman levyn kappaleilla. Feeling Good groovasi ja viimeisenä kuultu Knights of Cydonia kruunasi illan. Pidän Musen tavasta yhdistää pieniä pätkiä lainakappaleista omien kappaleiden loppuun.

Bändi hallitsee tarkan soiton lisäksi myös komeat lavarakennelmat. Nähtäväksi jää miten hyvin hienot valot toimivat Helsingin valoisassa illassa parin viikon päästä.

Rock Werchter 2010: Pearl Jam

Reissusta on selvitty takaisin ja on yhteenvedon aika. Päällimmäisenä mielessä on Pearl Jamin sunnuntainen keikka, joten aloitetaan siitä.

Belgialainen Rock Werchter ei varmaankaan ole tuttu monelle, joten ensin hieman yleistietoa. Festivaali järjestetään vuosittain Brysselin läheisyydessä. Yleisömäärässä mitattuna se on suuri festivaali, noin 80000 ihmistä. Valtaosa kävijöistä on Belgiasta ja Hollannista, neljäsosa muista maista. Suomalaisia ei juurikaan näkynyt.

Pearl Jam esiintyi helteisen festivaalin viimeisenä esiintyjänä. Aiemmin samalla lavalla olivat soittaneet mm. Alice In Chains, Them Crooked Vultures ja Arcade Fire, joten backstagella riitti varmasti juteltavaa. Eddie Vedder viittasikin tähän yhdessä harvoista spiikeistään.

Yhtye on tunnettu vaihtelevista ja pitkistä keikoistaan. Nyt nähtiin vaihteleva, mutta vajaamittainen keikka. Avauskappaleena kuultu cover Public Image meni minulta aivan ohi. Seuraavana kuullut Do The Evolution ja Corduroy olivat sitten jo aivan eri maata.

Pearl jam

Bändi oli vedossa, mutta yleisön puolella oli paikoin vaisumpaa. Omakin fiilis jäi vaisuksi, sillä en ollut tutustunut tuoreimpaan Backspacer-levyyn, jolta bändi (toki odotetusti) soitti runsaasti materiaalia. Festivaalikeikalta olisi kuitenkin toivonut yleisöystävällisempää settiä. Nyt tuntui että yhtyeen musiikilliset intohimot tyydyttyivät yleisön kustannuksella.

Pearl Jamille oli varattu soittoaikaa kaksi tuntia. Hämmästys oli melkoinen kun bändi jätti lavan ensimmäisen kerran jo 50 minuutin jälkeen. Sitä ennen oli kuultu todella energinen veto Porchista. Tästä edettiin julkaisemattoman Of The Earth -kappaleen myötä kohti keikan loppua.

Kunnon kemut saatiin pystyyn kun Vedder huusi ”It’s time to kick out the jams!” ja lavalle tulivat Them Crooked Vulturesin Dave Grohl ja Alain Johannes. Kick Out The Jamsia ei tuolla porukalla voi mokata. Hieno lopetus keikalle, jonka lopputahdeilta alkoi ilotulitus. Soittoaikaa olisi kuitenkin ollut jäljellä 20 minuuttia, jonka olisin mieluusti halunnut bändin käyttävän. Yhtyeen sivuilla on settilistan lisäksi osuvia kommentteja keikasta.

Suurista odotuksista lähdettiin, mutta pieneksi pettymykseksi tämä keikka siis kaiken kaikkiaan jäi. Sehän tarkoittaa vain sitä että bändi on nähtävä uudemman kerran.